Miten katsot omaa peilikuvaasi? Nouseeko hymy huulille vai osoittaako sisäinen kriitikkosi näkemiäsi epäkohtia? Se, miten näemme itsemme ja puhumme itsellemme, heijastuu myös ympärillemme.
Lapset ja nuoret omaksuvat saman suhtautumisen kuin mitä näkevät ja kuulevat ympärillään. Sisäinen puhe on usein automaattista eikä lapsi suhtaudu kriittisesti aikuisilta omaksuttuun tapaan. Nuoruudessa silmät voivat avautua tarkastelemaan näitä opittuja malleja tarkemmin, mutta sisäinen puhe on usein niin syvällä, ettei sitä välttämättä tiedosta.
Rohkenen veikata, että nuoret ovat etenkin kehopuheessa valistuneempia kuin vanhemmat sukupolvet. Jokainen on aikakautensa muovaama ja katsoo ympärilleen siitä näkövinkkelistä. Kun aikuiset vilkuilevat ruokapöytien tarjontaa kommentoiden ”ei pitäisi, mutta…” tai ”pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä”, niin vastineeksi nuoren suusta voikin kuulla tokaisun ”Kehorauha!”.
Myönteisempää puhetta itselle
Voiko myönteisempää sisäistä ja ääneenkin lausuttua puhetta opetella? Vaikka myönteinen suhtautuminen omaan peilikuvaan ei ole aina ihan mutkatonta, sitä kannattaa kuitenkin harjoitella. Mitähän tapahtuisi, jos peilikuvani nähdessäni vain tarkastelisin sitä, ehkä havainnoisin ajatuksiani ja antaisin mieleen pyrkivien kriittisten ajatusten tulla ja mennä? Sen sijaan hymyilisin kuvalleni ja miettisin kolme asiaa, joihin olen tänään ollut tyytyväinen: ”Annoin lapselleni myönteisestä palautetta asiasta, josta en ole liian usein muistanut sanoa.”, ”Söin monipuolisen ja ravitsevan lounaan ja huolehdin siten itsestäni.”, ”Onnistuin jaksottamaan työntekoani, niin että olin työpäivän päättyessä virkeä.” – ”Jes, hyvä minä!”
Tutkimusten perusteella tiedetään, että sisäisen positiivisuuden lisäksi myönteistä kehonkuvaa tukevat muun muassa seuraavat asiat:
- Huolenpito omasta kehosta eli ravinto, liikunta, lepo ja uni kehon tarpeita kuunnellen. Syönkö nälkä- ja kylläisyysviestejä kuunnellen? Milloin minulla on kivaa, kun liikun? Jätänkö liikuntasuorituksen väliin tai liikunko rauhallisemmin, jos keho viestii väsymyksestä? Nukunko riittävästi?
- Kehon arvostaminen erilaisten ominaisuuksien ja toiminnallisuuden vuoksi. Mistä syistä arvostan kehoani? Arvostanko kehoani, vaikken olisi siihen tyytyväinen?
- Ulkonäköön liittyvä huolenpito itsestä. Korostanko ulkonäössäni sen luontaisia piirteitä vai pyrinkö muuttamaan ulkonäköäni vallitsevien kauneusihanteiden mukaisesti?
- Omaa kehoa koskevan tiedon suodattaminen kehoa suojelevasti. Näyttääkö some minulle sisältöä, jotka lisäävät tyytymättömyyttä omaa kehoa kohtaan? Miten voisin siivota tällaista sisältöä pois?
- Kauneuden näkeminen laajemmin. Mitä kauneus on? Miten luonteenpiirteet, hymy ja käyttäytyminen toisia kohtaan vaikuttavat siihen, miten viehättävänä ihminen koetaan?
Voit lukea lisää myönteisen kehonkuvan viitekehyksestä täältä.
Ruokarauhaa ja ruokarohkaisua
Kehorauhan tavoin myös ruoan terveellisyyden arviointi ruokapöydässä ansaitsisi kehotuksen ruokarauhasta. Haluaisin uskoa, että suhtautuminen kehoon ja syömiseen on muuttunut myönteisemmäksi kehopositiivisuuden ja muiden vastaavien ilmiöiden myötä. Näin on varmasti käynyt joissakin ympyröissä. Tipahdan kuitenkin usein maan pinnalle. Edelleen kuulen lausahduksia kuten ”tämän aterian jälkeen pitääkin käydä pitkällä lenkillä” tai ”tämä ei ole mitään terveysruokaa”.
Äkkiseltään voisi ajatella, että mitä haittaa tällaisista toteamuksista on. Syömishäiriösensitiivisestä näkökulmasta katsottuna, näitä olisi syytä tarkastella kriittisesti, etenkin jos kuulijoina on nuoria. Tiedetään, että nuorista joka viides oireilee syömisellään ja on riskissä sairastua syömishäiriöön, ja jopa joka kymmenes sairastuu elämänsä aikana syömishäiriöön. Edellä mainitut toteamukset voivat olla syömishäiriöriskissä olevan ja syömishäiriötä sairastavan korville kuin bensaa liekeille. Urheilumaailmassa tiedostetaan syömishäiriöriski entistä paremmin, mutta mitä tavoitteellisemmasta toiminnasta on kyse, sitä enemmän korostuvat suoritukset ja kaikenlainen mittaaminen. Ne ovat omiaan vahvistamaan syömishäiriöajattelua, jos siemen on jo kylvetty. Varoittelun ja rajoittamisen sijaan nuoret tarvitsevat rohkaisua ja sallivuutta syödäkseen riittävän paljon kehon viestejä kuunnellen.
Nuoruus on erityisen haavoittuvaa aikaa ulkonäön ja kehonkuvan suhteen. Miten tuemme ja vahvistamme myönteistä kehonkuvaa ja tasapainoista ruokasuhdetta, jotta emme puheillamme lisää riskiä syömishäiriöille? Sydänliiton Neuvokas perhe on julkaissut ammattilaisille huoneentaulun, mitä meidän kannattaa vähentää ja mitä lisätä puheessamme ja toiminnassamme, jotta edistämme kehorauhaa (Kuva). Huoneentaulu saisi riippua urheiluseuratoimijoiden ja vanhempien virtuaalisilla seinillä ohjaamassa myönteisen keho- ja ruokapuheen äärelle.
Blogiteksti on osa Nuoren urheilijan terveellinen keho- ja ruokasuhde -hanketta, jossa pilotoimme ja kehitämme urheiluseuratoiminnan tueksi toimintamallia, jonka tavoitteena on tukea ja edistää myönteistä keho- ja ruokasuhdetta. Toteutamme kaksi valtakunnallista etäkoulutusta ryhmäohjausmallin käyttöönottoon nuorten urheilijoiden parissa toimiville ammattilaisille. Hankettamme rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr.