Tiesitkö, että lähes puolet suomalaisista on osallistunut kuluneen vuoden aikana vapaaehtoistoimintaan? Vapaaehtoisuudessa on jotain erityislaatuista, aivan tutkitusti.
Vapaaehtoisena toimiminen vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin. Se saattaa lisätä onnellisuutta, iloa, tuoda oppimisen ja osallisuuden kokemuksia, saattaa vaikuttaa jopa terveyteen. Joskus se kiinnittää ihmisen yhteisöön ja silloittaa tietä myös muuhun yhteiskuntaan. Luottamus lisääntyy.
Vapaaehtoisuuden supervoima
Erityisesti minua on puhutellut eräs vaikutusmekanismi, joka tutkimusten mukaan näkyy siinä ihmisessä, jonka rinnalle vapaaehtoinen tulee. Siis vaikkapa hänessä, jota nuorisokahvilatoiminnan vapaaehtoinen jututtaa tai hänessä, jonka kotiin ystävävapaaehtoinen tulee vierailulle. On selvää, että yhteys toiseen ihmiseen, tuen saaminen toiselta on yksi syvä inhimillinen perustarve. Mutta se, missä kohtaa vapaaehtoisuuden erityisyys tulee esiin, tiivistyy itse sanaan vapaaehtoisuus. Siis vapaa ehdoista, vapaa velvoitteista. Se ei noudata työehtoja, siihen ei velvoita ammatti eikä siitä makseta palkkaa. Jopa sukulaiselta saatu tuki tai läsnäolo saatetaan tutkimusten mukaan kokea joltakin osin velvollisuutena.
Vapaaehtoinen kohtaa toisen ihmisen koska hän haluaa, koska hän on valinnut niin. Hän tulee itselleenkin tärkeän olemisen tai tekemisen pariin. Ja se tekijä voi osaltaan saada aikaan syviä vaikutuksia siinä ihmisessä, jonka rinnalle vapaaehtoinen tulee; itsetunto vahvistuu, yksinäisyyden tai stressin tunne vähenee. Vahvistuu kokemus siitä, että on osa jotain isompaa kokonaisuutta. Nämä ovat inhimillisesti ja myös yhteiskunnallisesti valtavia, monia vaikeuksia ennaltaehkäiseviä ja korjaavia asioita.
Vapauden kaksi puolta
Olla vapaa ehdoista, se ajatus liittyy läheisesti tulevan sunnuntain aihepiiriin. Kirkoissa puhutaan kristityn vapaudesta. Tuo vapaus on kaksiosainen juttu. Yhtäältä olemme täysin vapaita, toisaalta täysin palvelijan roolissa, velvoitettuja. Vapaita me olemme siitä, että elämämme ja uskomme pitäisi vääntää tiukkaan muottiin, jäykkien ja pikkutarkkojen sääntöjen malliin. Samalla olemme vapaita siitä, että jollakin omalla teollamme saisimme Jumalan hyvyyden meitä kohtaan joko syntymään tai kuolemaan. Jumalan rakkaus ei heilahtele sen mukaan, miten me suoriudumme ihmisinä, kristittyinä.
Tuohon kristityn vapauden toiseen osaan, lähimmäisen palvelijan rooliin meidät on puolestaan kutsuttu eliniäksemme. Asettumaan rinnalle, näkemään toisen silmin, auttamaan tarvitsevaa. Laittamaan kiertoon kaikkia niitä lahjoja, joita tulevan sunnuntain Raamatun kirjoituksissa mainitaan hengen hedelminä; rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää.
Se on vaativa lista laittaa käytäntöön. Yhä uudelleen me siinä kompastumme. Jäämme puolitiehen, jos edes pääsimme liikkeelle. Sitä varten yhteiskunnat tarvitsevat sääntöjä ja lakeja, jotka ohjaavat rakastamiseen. Ne ohjaavat turvaamaan hyvinvointia ja inhimillistä elämää, erityisesti kaikkein haastavimmissa elämäntilanteissa eläville. Ei meillä ilman niitä taida olla voimia, tahtoa tai pyyteettömyyttä toteuttaa tuota vapauden toista puolta, rakkauden vastuuta riittävästi.
Ei vapaaehtoisuuskaan aivan pyyteetöntä ole, sillä se antaa molemmille osapuolille. Mutta se ei kasvata omaisuutta, ei valtaa tai asemaa. Vaan parhaimmillaan se kasvattaa moninaista hyvää. Tuula, eräs ODL:n vapaaehtoinen kertoo kokemuksestaan keikkavapaaehtoisena näin: ”Tunnen itseni onnelliseksi, kun tulen keikalta. Se on oikein mukavaa, jollakin tavalla virkistävää. Siis minä saan varmasti enemmän kuin se, jota autan. Pidän tätä vielä vähän ihmeenä.”
Ehkäpä se kristityn vapauden toinen puoli, velvoite rakkauteen ei olekaan kuristava sääntö vaan suuntaviitta ja eväskassi. Tie, jolle Jumala varustaa ja jolla hän hoitaa meidän säröjämme. Rakentaa meitä sisältäpäin. Tie, jolla joka aamu aloitetaan alusta ja joka vie meitä syvemmälle ihmisyyteen. Sellaiseen olemisen tapaan, johon meidät on Luojamme tarkoitusperissä pohjimmiltamme suunniteltu.
Hyvä Jumala, sinun läsnäolossasi me tänäänkin saamme levätä, ehdoista vapaina, kiitos siitä. Ohjaa meitä yhä syvemmälle ihmisyytemme lähteille, lähimmäisyyden askeliin. Aamen.
Blogi on julkaistu Yle Radio 1 aamuhartautena perjantaina 20.9. ja on kuunneltavissa Yle Areenassa. Se on neljäs osa syksyn 2024 aikana kuultavaa Outin radiohartaussarjaa, jonka teemat nousevat seuraavan sunnuntain jumalanpalvelusten aihepiiristä.