Muutoksia arjessani – Yhdistämö-hankkeen nuorten tarinoita vol. 1
Yhdistämö on nuorten aikuisten osallisuuden sekä työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseen tähtäävä kehittämishanke. Kehittämistyötä toteutetaan osallistaen ja vuorovaikutuksellisin menetelmin. On aika tuoda näkyväksi erään nuoren tarina muutoksista. Nuori on kirjoittanut tekstin työntekijän avustuksella yhteisen keskustelun pohjalta tilanteessa, jossa hän on ollut hankkeessa noin neljän kuukauden ajan. Lähtötilanteen ja muutoksen arvioinnissa on hyödynnetty 3X10D-kyselyä sekä kysymyksiä 1) Millä tavoin muutos näkyy arjessasi? 2) Mitä vaikutuksia tällä on ollut hyvinvointiisi? 3) Mikä on mahdollistanut muutoksen, mikä oli ratkaisevaa?
Perusasiat, kuten hampaanpesu, suihkussa käynti, kotihommat sekä kotoa lähteminen on helpottanut. Ennen saattoi mennä koko päivä siihen, että sain käytyä pesulla tai se saattoi jäädä tekemättä. Esimerkiksi jos heräsin aamulla, saatoin iltapäivällä käydä suihkussa ja ehkä illalla pestä hampaat ensimmäistä kertaa. Hankkeen alussa tapaamisiin lähteminen oli hankalaa ja teki mieli jättää lähtemättä. Joitakin kertoja peruinkin. Edelleenkin vielä välillä käy mielessä, että ei jaksa, mutta ajatus on vaan ohimenevää ja lähden siitä huolimatta.
Ennen en myöskään syönyt oikeaa ruokaa välttämättä kuin illalla ja jos söin, hain ruokaa jostain. Tällä hetkellä syön joka päivä jotakin oikeaa ruokaa ja syöminen on säännöllisempää. Laitan myös itse enemmän ruokaa.
Vielä vajaa vuosi sitten harkitsin vakavasti itsemurhaa, koska kaikki asiat oli solmussa ja tulevaisuus epäselvä. Taustalla on myös aikaisempia itsemurhayrityksiä ja mietin, että teen sen, kunhan löydän sopivan keinon. Vielä hankkeessa aloittaessa itsemurha-ajatukset olivat säännöllisemmin läsnä. Ne käy vieläkin mielessä ajoittain, mutta tällä hetkellä enemmän mietin, mitä saavutuksia voin tulevaisuudessa saavuttaa. Motivaatio oman elämän perusosioiden hoitamiseen on noussut. En tee enää niin paljon heräteostoksia tai syö ulkona. Rahan käyttö on muuttunut ja se näkyy siinä, että kelan rahat on riittänyt välillä jopa koko kuukaudeksi.
Takana on useampi vuosi kovempien huumeiden käyttöä ja jo ennen toimintaan liittymistä, olin päättänyt ja lopettanut kovempien huumeiden käytön ja suunnitelmissa oli edetä kohti päihteettömyyttä. Nyt toiminnan aikana olen myös vähentänyt kannabiksen polttamista ja jättänyt aamu ja päivä polttelun pois, alkanut tekemään kaikennäköistä harrastetoimintaa ja sitten illalla kotona rentoutumaan. Vielä tässä vaiheessa elämää se rentoutushetki on melko tärkeää ja muuta keinoa siihen en ole löytänyt ja tämä ei tunnosta sen suurempia haittavaikutuksia aiheuttavan, kunhan pysyy omissa päätöksissä eikä tuota siinä itselle pettymystä niin kaikki hyvin.
Kun olen vähentänyt nyt myös kannabiksen polttamista, olen saanut uusia näkökulmia jopa omiin sumuisiin ajatuksiin minkä takia tulevaisuuskin näyttää freesimmältä.
Olen myös opetellut asettamaan kavereille rajoja ja sanomaan oman mielipiteeni.
Kotini on ennen ollut ’’nuorisotalo’’, missä kaverini on saanut olla rauhassa oma itsensä ja suurimmaksi osaksi aika on kulunut pilven poltossa. Tästä syntyi normi kaveripiirissäni, mutta nyt olen tehnyt uudet rajat ja kavereille sen selväksi, ettei minun koti enää ole mikään hengailutila. Viikonloput ja lomat on sitten erikseen.
Olen pirteämpi ja iloisempi. Jaksan paremmin vastaantulevia asioita. Aluksi oli pientä masennusta, kun huomaa muutoksen tulevan, mutta nopeasti kääntyy voimaksi.
Suhtautumiseni elämään on muuttunut positiivisemmaksi. En suhtaudu elämään ja tulevaisuuteen enää niin synkästi. Nukahtamisaika on lyhentynyt. Vuorokausirytmi on muuttunut ja nykyään herään aikaisemmin aamulla ja herään paremmin. Toki edelleen näen painajaisia ajoittain, mutta nukkuminen on parantunut. Olen myös liikkunut enemmän ja poistunut kotoa enemmän.
Kun tulin hankkeeseen 2x viikossa kontakti ”pakotti” miettimään omia asioita myös uudesta näkökulmasta. Tunteiden tunnistaminen, voimavarojen ja vahvuuksien tunnistaminen erilaisten välineiden avulla on myös auttanut. En ole vuosiin puhunut kenellekään, niin on ollut tärkeää saada puhua. Totuttujen normien kyseenalaistaminen ja niiden muuttaminen. Aloitus oli rankka ja mietin alanko avaamaan omia asioita ollenkaan. Tuli tunne, että minua ei lannisteta tai lytätä, että voin alkaa luottaa. En olisi jaksanut alkaa yrittää, jos työntekijä ei olisi kannustanu yrittämään. Työntekijä on kuunnellut oikeaan aikaan, kysynyt oikeita kysymyksiä, jotka pistää miettimään. Kun joku jaksaa panostaa, niin itsekin on jaksanut alkaa yrittää. On ollut tärkeää, että on pystynyt luottamaan työntekijään, niin on pystynyt kertomaan kipeistäkin asioista. Olen saanut vinkkejä kirjoista mitä voin lukea, joista olen saanut voimaa jatkaa positiivisin mielin. Ja harjoituksia, joiden avulla olen saanut uusia ajatuksia ja oppinut ehkä hieman paremmin kanavoimaan omia tunnetiloja. Tiivis tuki on auttanut minua pysymään hyvillä raiteilla ja pitämään rytmien ylläpidosta kiinni. Samalla pysymään poissa kaikesta edellisen elämän metkuista ja retkuista.
—
Yhdistämö on nuorten aikuisten osallisuuden sekä työ -ja toimintakyvyn vahvistamiseen tähtäävä kehittämishanke. Kohderyhmänä ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat 18–35-vuotiaat oululaiset, erityisesti paljon palveluita tarvitsevat nuoret aikuiset sekä heidän kanssaan työskentelevät. Asiakastyössä hyödynnetään voimavara- ja ratkaisukeskeisiä menetelmiä ja osallistavia työskentelytapoja. Hankkeen rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto, Oulun kaupunki sekä Oulun Diakonissalaitoksen säätiö sr ja Diakonia-ammattikorkeakoulu.