”Me ollaan nuoriso – me ollaan tulevaisuus” lauloi Pikku G 2003 eli kaksikymmentä vuotta sitten. 2000-luvun alun nuoret miettivät, miltä 2020-luvulla näyttää. Joko meillä toimii Internet? Onko ilmasto muuttunut?
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin koronavuodet lisäsivät nuorten huolta jälleen tulevaisuudesta. Internetistä on tullut iso osa arkeamme ja kuivuus ilmastossa on lisääntynyt. Olen 27-vuotias nuori, joka tätä postausta kirjoittaa.
Menemme peruskouluun ja sieltä lukioon tai ammattikouluun. Koulumaailmassa vastassa voi olla kavereita ja kaikkea hyvää, mutta siellä voi olla myös yksinäisyyttä ja kiusaamista. Olen käynyt lukion, joten tiedän siitä puolesta enemmän kuin ammattikoulusta. Lukiossa voimme uupua liian täyden lukujärjestyksen ja ylioppilaskirjoitusten alle. Osa meistä saa hyvän tai erinomaisen ylioppilastodistuksen, mutta osa pääsee rimaa hipoen läpi. Minä kuulun jälkimmäiseen.
Lukion jälkeen yliopistoon tai ammattikorkeakouluun ei ole välttämättä helppoa päästä sisälle, jolloin tulee usein välivuosi ja toinenkin. Välivuodet vietämme sitten joko stressaamalla lukematta jääneitä pääsykoekirjoja tai töitä. Tai kun pääsemme sisälle esimerkiksi ammattikorkeakouluun, jossain kohtaa uupumus kaataa meidät sohvalle ja sieltä päästään terapian kautta takaisin opintojen pariin. Työelämämme voi olla helppoa ja mielekästä. Se voi olla myös täynnä arvostelua ja kuormittamista. Työpaikka vaikuttaa paljon siihen, millainen urastamme muodostuu.
Meitä huolettaa yhteiskunnalliset teemat, kuten yhä kiihtyvä ilmastonmuutos, syrjintä ja eriarvoisuus. Tunnemme syyllisyyttä syntyvyyden alhaisuudesta ja kasaantuvista mielenterveysongelmista, kuten ahdistuksesta ja ulkonäköpaineista, jotka tulevat muun muassa Instagramista ja TikTokista, joita varmasti suurin osa meistä käyttää, myös minä.
Esimerkiksi TikTok on kanava, jossa on paljon hyvää. Siellä voimme selata sisältöä, johon pystyy samaistumaan: yksinäisyys, ilmastonmuutos tai vaikka liikunta. Mutta siellä on paljon esimerkiksi toisten TikTok-käyttäjien kiusaamista vaikkapa kommenteissa, joka voi masentaa entisestään.
Useimmilla meistä on haaveita ja unelmia seuraaville 20 vuodelle ja siitä eteenpäin. Haluamme rakastua, perustaa ehkä perheen, matkustaa ja seikkailla tulevaisuudessakin. Mutta emme pääse tulevaisuuteen yksin tai ilman tukea. Meidän hyvinvointi ja siitä huolehtiminen on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, koska niin kuin Pikku G lauloi ”me ollaan nuoriso – me ollaan tulevaisuus”. Miltä näyttääkään maailma 2040-luvulla nuorilla?
Viime vuonna diakoniatoimijat järjestivät nuorille työpajan vaikuttamisesta, ja siltä pohjalta nuoret ideoivat kansalaisaloitteen. Tärkeää asiaa voi tukea allekirjoittamalla vielä 1.9. asti.
Kuvat: Pexels / Cottonbro-studio ja Ron Lach