Luonto on kuin huomaamaton ystävä, joka odottaa meitä aina avoimin sylin. Se ei tuomitse tai kiirehdi, vaan tarjoaa juuri sen, mitä sillä hetkellä tarvitsemme: toisinaan virkistystä ja energiaa, joskus tilaa hiljentyä ja rauhoittua. Luonto on aina läsnä – maata jalkojemme alla, ilmaa keuhkoissamme ja äärettömyyttä taivaanrannassa. Se kutsuu meitä, kun tarvitsemme voimaa, lohtua tai uutta näkökulmaa elämään.
Tutkimukset tukevat tätä kokemusta. Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että pelkkä 20 minuutin luonnossa oleskelu voi merkittävästi laskea stressihormonitasoja ja parantaa hyvinvointia (Hunter ym. 2019). Luonnolla onkin syvä vaikutus koko psykofyysiseen olemukseemme, mielestä kehoon ja toisinpäin.
Voimattomuudesta voimaantumiseen – luonnon syli kutsuu
Kun arki tuntuu raskaalta ja mieli uupuneelta, luonnolla on kyky herättää meidät uudelleen eloon. Se ympäröi meidät kuin halaus ja antaa meidän vain olla. Luonnon lempeä voima voi saada aikaan toivottuja vastakohtia, joissa väsymys voi kääntyä virkistykseksi ja voimattomuus voimaantumiseksi.
Pehmeä polku metsän siimeksessä tai hiekkatie läheisestä puistosta voi löytyä yllättävän läheltä. Luontoympäristössä jokainen askel tuntuu kevyemmältä kuin edellinen, ja keuhkot täyttyvät raikkaasta ilmasta. Auringonsäteet siivilöityvät oksien läpi ja luonnon äänet kertovat omia tarinoitaan.
Luontoympäristössä kävely ei ole pelkkä miellyttävä elämys: tutkimukset osoittavat, että luontoympäristössä kävely voi saada aikaan myönteisempää muutosta mielialoissa ja tunteiden säätelyssä kuin kaupunkiympäristössä käveleminen (Bratman ym. 2015). On myös havaittu, että luonnossa tehtävä liike ei tunnu niin rasittavalta kuin liike sisätiloissa (Lahart ym. 2019).
Stressistä rauhoittumiseen ja luovuuden virtaan
Luonto ei ole pelkästään paikka levätä – se on myös tila, jossa ajatukset voivat virrata vapaammin. Kun stressi kietoo meidät sisäänsä, luonto tarjoaa tilan, jossa voimme päästää irti. Jokainen oksan risaus ja tuulen humina tuo meidät lähemmäksi hetkeä, jossa olemme yhtä ympäristön kanssa. Metsän rauha ei ole vain ulkoinen – se voi siirtyä myös sisimpäämme. Stressillä on mahdollisuus sulaa pois, ja aivot ovat taas vastaanottavaisempia uusille ajatuksille.
Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet luonnon kyvyn rauhoittaa mieltä ja vähentää stressiä. Luonnossa elimistö rauhoittuu ja tasaantuu, mikä näkyy esimerkiksi sykkeen ja verenpaineen laskuna sekä stressihormonipitoisuuksien laskuna (Tyrväinen ym. 2014). Luonnossa elimistö kykenee päästämään irti stressitilasta ja ottamaan vastaan elpymisen kokemuksen, joka voi näkyä esimerkiksi uutena uskona huomiseen, elinvoiman lisääntymisenä tai keskittymiskyvyn paranemisena (Kaikkonen ym. 2014). Metsän tarjoama luonnollinen, rytmikäs ympäristö rauhoittaa niin kehoa kuin mieltä ja auttaa keskittymään hetkeen, mikä puolestaan voi johtaa uusiin oivalluksiin ja luovuuden heräämiseen.
Luonto ei totta tosiaan ole pelkästään pysähdyspaikka, vaan myös luovuuden lähde. Moni on kokenut, kuinka metsässä kulkiessa syntyy ideoita, jotka muuten jäisivät tavoittamatta. Ympäristön yksinkertaisuus ja luonnon elementtien jatkuvuus vapauttavat aivot ylikuormituksesta ja antavat tilaa uusille ajatuksille.
Surusta lohtuun ja hyväksynnän opetteluun
Elämän kivuliaat hetket saattavat ajaa meidät etsimään lohtua, jolloin luonto voi toimia turvallisena satamana ja voima-ankkurina. Luonnon rytmi, sen jatkuva liike ja vuodenaikojen vaihtelu muistuttavat meitä siitä, että kaikki on osa suurempaa kiertokulkua. Kun seisoo keskellä metsää ja katsoo puiden oksien taipuvan kevyessä tuulessa, voi ymmärtää, että myös tunteet ovat kuin nuo puut – ne taipuvat, mutta eivät katkea. Ne seisovat vankkumattomina, hiljaisina ja vahvoina vuodenaikojen vaihtuessa niiden ympärillä.
Tämä ajatus tuo lohtua, kun elämässä kohtaa menetystä tai surua. Kuten puut, myös ihminen selviää elämän myrskyistä. Samalla luonto opettaa meille hyväksyntää. Se ei kiirehdi, vaan antaa asioiden tapahtua omassa tahdissaan. Kylmä tuuli talvella voi tuntua julmalta, mutta samalla se opettaa meitä sietämään ja kestämään. Kun kuljemme luonnon armoilla, ymmärrämme, että emme voi hallita kaikkea – emme säätä, emmekä kaikkia elämän tapahtumia. Voimme kuitenkin oppia hyväksymään sen, mikä tulee eteen, ja löytää siitä jotain kaunista.
Tämän luonnollisen hyväksynnän merkitys on tunnistettu myös terapiakäytännöissä. Luontoavusteinen terapia, kuten luonnossa tapahtuva kävelyterapia, on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi purkaa vaikeita tunteita ja edistää hyväksyntää vaikeissa elämäntilanteissa (Ma ym. 2023).
Luonto – leikkikenttä ja elämän opettaja
Luonto ei ole pelkästään vakava tai syvällinen. Se voi myös olla leikkisyyden ja joustavuuden opettaja. Lasten spontaanit riemunkiljahdukset, kun he juoksevat metsän läpi tai kastelevat varpaansa järvessä muistuttavat meitä siitä, että elämässä on tilaa ilolle ja keveydelle. Meidän ei tarvitse aina ottaa kaikkea niin vakavasti.
Luonnossa voimme kohdata myös haasteita, jotka vahvistavat sietokykyämme. Maaston epätasaisuus, vaihteleva sää tai jopa kylmässä vedessä uimaan uskaltautuminen voivat kasvattaa sisäistä kestävyyttä. Kun selviämme luonnon tarjoamista pienistä koetuksista kuten sateesta tai kylmyydestä, opimme, että meissä on enemmän voimaa kuin ehkä tiedostimmekaan. Luonto tarjoaa meille tilaisuuden harjoitella kärsivällisyyttä ja joustavuutta – lempeästi ja kannustavasti.
Lempeä voima mielen tukena
Luonto ei vaadi meiltä mitään, mutta se antaa meille paljon. Se herättää aistimme ja tarjoaa tilaa hengittää, ajatella ja tuntea. Se tuo meidät takaisin hetkeen, jossa olemme läsnä omassa elämässämme. Se voi olla pehmeä lohduttaja, leikkisä ystävä tai voimakas opettaja – aina tarpeidemme mukaan. Olipa mielesi kuinka raskas tai väsynyt tahansa, luonto antaa tilaisuuden löytää uudelleen sen voiman tai keveyden, jota kannamme sisällämme. Luonto on kuin hiljainen muistutus siitä, että kaikella on aikansa – ja että sen armollisuudessa ja elinvoimassa on paikka jokaiselle tunteelle ja ajatukselle.
Kunnan liikuntaneuvonnasta mieliluontoon -hankkeen tavoitteena on lisätä mielenhyvinvoinnin haasteita kohtaavien työikäisten luonnossa liikkumista ja näin edistää heidän hyvinvointiaan ja terveyttään. Hanke toteutetaan 1.3.2024–30.9.2026. Se saa Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämää valtionavustusta terveyden edistämisen määrärahasta.
Lähteet:
Bratman, G. N., Hamilton, J. P., Hahn, K. S., Daily, G. C., & Gross, J. J. (2015). Nature experience reduces rumination and subgenual prefrontal cortex activation. Proceedings of the National Academy of Sciences, 112(28), 8567-8572.
Hunter, M. R., Gillespie, B. W., & Chen, S. Y. P. (2019). ”Urban Nature Experiences Reduce Stress in the Context of Daily Life Based on Salivary Biomarkers.” Frontiers in Psychology.
Jordan, M., & Hinds, J. (Eds.). (2016). ”Ecotherapy: Theory, Research and Practice.” Macmillan International Higher Education.
Kaikkonen, H., Virkkunen, V., Kajala, L., Erkkonen, J., Aarnio, M., & Korpelainen, R. (2014). Terveyttä ja hyvinvointia kansallispuistosta – Tutkimus kävijöiden kokemista vaikutuksista. Metsähallituksen julkaisuja. Sarja A 208.
Lahart, I., Darcy, P., Gidlow, C. & Calogiuri, G. (2019). The effects of green exercise on physical and mental wellbeing: A systematic review. International journal of environmental research and public health 16 (8).
Ma, J., Lin, P., & Williams, J. M. (2023). Effectiveness of nature-based walking interventions in improving mental health in adults: A systematic review.
Tyrväinen, L., Ojala, A., Korpela, K., Lanki, T., Tsunetsugu, Y. & Kagawa, T. (2014). The influence of urban green environments on stress relief measures: afield experiment. Journal of Environmental Psychology, 38, 1–9.