Muistan hyvin ensimmäiset työkokemukseni liikunta-alalla. Olin innokas ja halusin aidosti auttaa ihmisiä löytämään liikkumisen ilon. Pian kuitenkin huomasin, että minun ja kollegoideni tapa puhua liikunnasta rakensi raja-aitoja kuin huomaamatta: toiset puhuivat hamstringeistä, toiset reiden takaosan lihaksista. Treeniohjelmissa vilisivät RDL:t ja hip thrustit ja mainoskuvissa näkyivät vain tietyntyyppiset vartalot, vaikka viestin piti olla ”kaikki ovat tervetulleita”. Mitä ajattelivat he, jotka eivät tunnistaneet itseään tällaisesta kuvastosta? He jäivät ulkopuolelle – enkä ihmettele.
Tänään, vuosia myöhemmin, sama ilmiö jatkuu yhä laajempana ja useammissa kanavissa. Liikkumisesta on tehty vaikeampaa kuin sen pitäisi olla – ja me ammattilaiset olemme osa ongelmaa.
Tahtotila on hyvä, mutta keinot vääriä
Ammattilaisten kanssa jutellessa uskoni maailmaan palaa. Kaikki liikunta-alalla ja terveydenhuollossa työskentelevät haluavat edistää hyvinvointia, mutta viestimme liikkumisesta ei aina onnistu palvelemaan tarkoitusta. Liikunnan markkinointi puhuttelee pääasiassa jo aktiivisesti liikkuvia ja harvoin heitä, jotka eivät vielä koe liikkumista omakseen. Heitä, joille puolen tunnin kävely luonnossa kerran viikossa olisi 100% enemmän kuin ennen.
Kieli ja mielikuvat vaikuttavat voimakkaasti siihen, kuka tuntee olevansa tervetullut liikkumaan. Sosiaalinen media on täynnä täydellisiä kehoja, ennen-jälkeen -kuvia ja teknisiä termejä, jotka voivat tuntua vierailta. Jos puhumme vain treenistä, urheilusta ja liikuntasuorituksista, moni jää ulkopuolelle. Sen sijaan meidän tulisi puhua liikkumisesta, touhuamisesta, puuhailusta – arkisista ja helposti saavutettavista tavoista olla aktiivinen, mutta myös siitä miltä liikkuminen tuntuu ja mitä se saa aikaan – sen sijaan että kerromme, miten asia tehdään teknisesti oikein.
Liikkuminen kuuluu kaikille, mutta näyttääkö siltä?
Liikkumisen pitäisi olla osa jokaisen arkea, mutta nykyisellään se näyttää helposti eksklusiiviselta. Jos ihminen ei tunnista itseään liikuntamainoksista tai ei ymmärrä ammattilaisten kieltä, onko ihme, jos ei koe liikuntaa omakseen?
Suurin osa mainosmateriaalista vahvistaa tätä. Usko pois, olen kokeillut – hakiessani kuvapankkikuvia tai jopa luodessa tekoälykuvia termeillä ”exercise” tai ”activity” saan paluupostina urheilijan ulkomuodon ja lennokkaan askeleen omaavia juoksijoita. Huomaan kohahtavani. Jos haluamme, että liikkuminen kuuluu kaikille, myös kuvaston ja kielen on muututtava.
Miten suunta sitten muutetaan?
Miten liikkumisesta tehdään aidosti kaikkien asia? Miten me ammattilaiset voimme osaltamme madaltaa ja jopa poistaa liikkeelle lähtemisen kynnyksiä? Tässä muutamia ehdotuksiani.
- Yksinkertaistetaan kieltä. Jos sana ei ole ymmärrettävä ensikertalaiselle, se ei välttämättä kuulu ohjauksiin ja asiakaskohtaamisiin. Mieti: Ymmärtäisikö myös lapsi nämä termit?
- Luodaan realistinen kuvapankki. Kuvitetaan liikuntaa siten, että kaikki voivat tunnistaa itsensä kuvista – ei vain ne, jotka jo liikkuvat säännöllisesti.
- Painotetaan liikuntaa arjen osana. Liikkuminen ei ole vain kuntosaleja ja lenkkipolkuja, vaan myös portaiden valitsemista, pihalla puuhailua ja kauppareissun kävelemistä.
- Muutetaan puhetapaamme. Puhutaan liikkumisesta, ei vain liikunnasta, urheilusta tai treenaamisesta.
ODL:n toteuttaman Liikuttava sote -hankkeen tavoitteena on tuoda liikkumiseen kannustaminen osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon arkea. Pienilläkin sanoilla ja eleillä voidaan vaikuttaa: ”Millaisia tapoja sinulla on pysytellä liikkeellä?” voi olla paljon helpompi kysymys kuin ”Kuinka paljon harrastat liikuntaa viikossa?”.
Me ammattilaiset olemme avainasemassa. Jos haluamme, että ihmiset liikkuvat enemmän, meidän täytyy ensin tarkastella omaa tapaamme puhua, kuvata ja viestiä. Olemme valmiita muuttamaan suuntaa – oletko sinä?
Liikuttava sote on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten terveysliikuntaosaamisen edistämishanke. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten osaamista terveysliikunnan edistämisessä osana omaa työtään. Hankkeen päätoteuttajana toimii Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr ja osatoteuttajana Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.