Keskiviikkona 19.4 juhlittiin Yhdistämö-hankkeen päätöstä Oulun teatterilla pidetyssä lopputapahtumassa. Kohtaamisen teema oli houkutellut Vinttikamarin täyteen. Tapahtuma rakennettiin kohtaamisen ympärille, koska se on yksi niistä aiheista, joka on hankkeen aikana puhuttanut meitä paljon. Mistä syntyy hyvä kohtaaminen ja mikä siinä on vaikeaa.
Kiinnostus kohtaamisen pohtimiseen sai meidät tarttumaan myös yhteistyöhön Oulun teatterin kanssa. Yhteistyön myötä hankkeen asiakkaat pääsivät osalliseksi näytelmän ja lyhytelokuvan tekemiseen. Viime syksynä ensi-iltansa saaneen Yksi askel eteenpäin näytelmän pohjalta toteutettiin lyhytelokuva, jonka ensiesitys nähtiin lopputapahtumassa. Molemmat teokset käsittelevät samaistuttavalla tavalla ihmisyyttä; miten paljon jokainen meistä kantaa sisällään omasta menneisyydestään ja miten iso myllerrys pään sisällä voi olla, ilman että sitä kukaan huomaa. Ne kuvaavat myös sitä, kuinka vaikea matka kohtaamiseen voi joskus olla, koska armottomat sisäiset äänet yrittävät lannistaa. Teokset saavat myös pohtimaan, miten vaikeaa on joskus tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Ohjaaja Heta Haanperä totesikin, että myös teatterin tehtävä on antaa ääni ihmisille ja nostaa näyttämölle ilmiöitä ympäröivästä yhteiskunnasta.
Uskallan väittää, että Yksi askel eteenpäin lyhytelokuva herätti tunteita varmasti jokaisessa katsojassa. Elokuvan jälkeen asiantuntijapaneeli reflektoi näkemäänsä ja keskustelu oli todella antoisaa. Panelistit Varpu Wiens, Jaana Ukonaho sekä Amira Bushnaief pohtivat kohtaamista omista työrooleistaan käsin, mutta samalla toivat esille, miten teema koskettaa meitä kaikkia niin töissä kuin kotona. Matti Vainiokangas johdatti hyvillä kysymyksillä keskustelua ja melkein harmittaa, että tapahtumaa ei videoitu, jotta kaikki oivallukset olisi saanut muistiin. Mieleen kuitenkin jäi muutama nosto keskustelusta.
Varpu haastoi miettimään, että vaikka palvelujärjestelmässä on varmasti korjattavaa, voi jokainen työntekijä miettiä, mitä voi tehdä eri tavalla ja mihin panostaa, jotta ihminen tulee kohdatuksi. Amira puhui siitä, miten erityisesti haastavassa elämäntilanteessa oleva ihminen tarvitsee tilaa päästäkseen lopulta eteenpäin. Ihminen tarvitsee aikaa, jotta voi löytää sanat sille, mitä on tapahtunut ja mitä haluaa. ”Kun antaa tilaa, tulee elämä”. Vähitellen kohtaaminen voi korjata. Yleisö osallistui myös keskusteluun ja sieltä jäi mieleen toive siitä, että kaikki kohtaamistyötä tekevät näkisivät ihmisen diagnoosin takana.
Tässä me olemme mielestäni Yhdistämö-hankkeessa onnistuneet. Olemme tutustuneet ennen kaikkea upeisiin ihmisiin. Olemme nähneet, kuinka vähitellen nuori aikuinen tulee vahvemmin näkyväksi: ryhti oikenee ja katse kirkastuu. Hän alkaa löytää sanat sille, mitä haluaa ja miten haluaa edetä. Hän uskaltaa sanoa haaveita ääneen. Hän uskaltaa ottaa sen yhden askeleen eteenpäin. Hän tulee osalliseksi.
Jaana totesi paneelikeskustelussa, että ODL:n perustehtävään kuuluu kohdata kaikki ihmiset sellaisena kuin he ovat ja auttaa kaikkia apua tarvitsevia. Vaikka Yhdistämö-hanke loppuu, niin ODL jatkaa työtä kohtaamisen parissa ja hyödyntää hankkeen tuloksia ja havaintoja jatkossakin.
On siis aika kiittää vielä kerran kaikkia, jotka olitte mukana lopputapahtumassa jakamassa yhteistä kiinnostusta kohtaamiseen. Toivottavasti jokainen sai mukaansa jonkun oivalluksen.
Kiitos myös kaikille hankkeessa mukana olleille asiakkaille ja kaikille yhteistyökumppaneille ja työkavereille, joiden kanssa on vuosien aikana tehty yhteistyötä. Kiitos erikseen myös Oulun teatterille merkityksellisestä yhteistyöstä. Ollaan kiinnostuneita ihmisistä jatkossakin ja ollaan äänenä niille, joiden ääni ei vielä kanna.
Yhdistämö-tiimin puolesta,
Saana Hautala , Projektipäällikkö, Yhdistämö-hanke
Katso lyhytelokuva tästä
Lue lisää hankkeen toiminnasta ja tuloksista tästä