Vielä iäkkäänäkin voi ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia kevyelläkin liikkumisella ja vähentämällä paikallaanoloa. Miia Länsitien väitöstutkimuksen viesti on tärkeä: Mikäli liikunnan lisääminen ei onnistu, istumisen vähentäminen onnistuu lähes kaikilta, ja siitä on helppo aloittaa.
TtM Miia Länsitien tuore väitöstutkimus osoittaa, että iäkkäät voivat saavuttaa merkittäviä terveyshyötyjä jo kevyellä liikkumisella. Fyysinen aktiivisuus ja vähäinen paikallaan vietetty aika tehostavat iäkkäiden sokeriaineenvaihduntaa sekä alentavat sydän- ja verisuonisairauksien sekä kuoleman riskiä.
– Terveen ikääntymisen ja hyvän toimintakyvyn edistämiseksi olisi tärkeää välttää liiallista paikallaanoloa ja pysyä fyysisesti aktiivisena koko elämänkaaren ajan, Miia Länsitie toteaa.
Tutkimus on osa ODL Liikuntaklinikan ja Oulun yliopiston toteuttamaa Oulu1945-väestötutkimusta. Tutkimukseen osallistui 714 noin 70-vuotiasta oululaista. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä liikkujaprofiilia: Aktiiviset, Liikkuvat istujat, Puuhastelijat ja Sohvaperunat.
Fyysisesti aktiivisilla oli harvemmin sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. Kevyt fyysinen aktiivisuus ja vähäisempi paikallaanoloaika tehostivat erityisesti keskivartalolihavien iäkkäiden sokeriaineenvaihduntaa. Runsas liikkuminen vähensi sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, kun taas pitkä päivittäinen paikallaanolo lisäsi riskiä. Arjessa tapahtuva kevyt fyysinen aktiivisuus ja vähäinen paikallaanolo pienensivät kuoleman riskiä.
Väitöskirjan tulosten perusteella vähäinenkin fyysinen aktiivisuus on paikallaanoloa parempi vaihtoehto iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihdunnan ja sydänterveyden edistämiseksi.
– Monet liikuntarajoitteita omaavat tai vähän liikkuvat iäkkäät voivat kokea terveysliikuntasuositukset liian vaativiksi. Tutkimuksemme tulokset kuitenkin osoittavat, että etenkin vyötärölihavat iäkkäät hyötyvät kevyen arkiliikunnan lisäämisestä ja paikallaanolon vähentämisestä, Länsitie korostaa.
Viesti on tärkeä myös terveydenhuollon toimijoille: Mikäli liikunnan lisääminen ei onnistu, istumisen vähentäminen onnistuu lähes kaikilta ja siitä on helppo aloittaa.
– ”Vähennä istumista” voikin olla kannustavin ja helpoimmin saavutettavissa oleva liikkumisen suositus iäkkäälle henkilölle.
Liikkumista ja paikallaanoloa seurattiin ranteessa pidettävällä aktiivisuusmittarilla kahden viikon ajan. Sokeriaineenvaihduntaa tutkittiin sokerirasituskokeilla ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiä arvioitiin Framinghamin riskipisteillä. Framinghamin riskipisteet arvioivat sydäntautiriskiä tutkittavan sukupuolen, iän, kolesteroliarvojen, verenpaineen, diabeteksen, lääkityksen ja tupakointitietojen avulla. Tutkittavien kuolleisuustietoja seurattiin kuusi vuotta mittausten jälkeen.
—
TtM Miia Länsitien liikuntalääketieteen alaan kuuluva väitöstilaisuus pidettiin 14.10. Wegelius-salissa. Väitöksen aihe on Fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteydet iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihduntaan sekä sydän- ja verisuonisairauksien ja kuoleman riskeihin. Väestöpohjainen Oulu45-kohorttitutkimus.