Oulun Diakonissalaitoksen Traumakuntoutus Kitu ja TukiHelmi työskentelevät traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa. Työskentely tapahtuu osaksi keskustelutapaamisissa ja vertaistuellisissa ryhmätoiminnoissa. Osallistuimme parin päivän mittaiseen Serene-työryhmän työpajaan. Jäimme pohtimaan Keho- ja mieliyhteyttä asiakastyössämme sekä blogikirjoittamisen tärkeyttä työpajan jälkeen. Koimme työpajassa muiden kanssa olemisen ja itsensä ylittämisen rennossa toiminnassa sekä keho- ja mieliyhteyden etsinnän innostavaksi.
Työpajan harjoitteet perustuivat neurofysiologi Steven Porgesin polyvagaaliteoriaan. Porges jakaa autonomisen hermoston kolmeen hierarkkiseen osaan, jotka ovat sosiaalinen liittyminen, taistele tai pakene -tila ja lamaantuminen. Minkä kehollisen mekanismin avulla kykenemme turvalliseen yhteyteen toisten ihmisten kanssa? Sosiaalinen liittyminen koetaan elämässä optimaalisena vireystilana, jolloin olemme aktiivisia toimijoita ja nautimme yhteydestä toisiin ihmisiin. Läsnä oleminen keskusteluissa, itsehavainta ja toisten hyväksyminen erilaisine näkökulmineen on luontevaa.
Vireystila ja sen merkitys
Vireystilan säätelyyn tutustuimme mm. leikinomaisesti huivitanssin, ilmapallopelin, riikinkukonsulalla tasapainotellen ja niveltanssien, jotka saivat kehomme rentoutumaan, jännityksen laukeamaan ja mielemme levolliseksi. Osa harjoitteista tehtiin parin kanssa, missä virittäydyttiin toisen liikerytmiin, sosiaalisesti liittyen. Niveltanssissa heittäydyimme omien kehonrajojemme sisällä tässä ja nyt hetkeen sekä musiikkiin kiinnittyen. Piirsimme omaa hengitystä musiikin soidessa. Saimme tilan pysähtyä ja tutkia tunnetilaa ilman suorittamisen kankeutta ja erityistä osaamisvaatimusta.
Pohdimme, kuinka asiakkaamme hyötyisivät käytännön harjoitteista. Molempien palveluiden asiakkaat eivät välttämättä pysty käymään koulua tai tekemään töitä. Heidän toimintakykynsä sosiaalisissa tilanteissa on rajoittunutta, jolloin olotila voi olla ylivirittynyt ja ahdistuneisuus voimakasta. Asiakkaalle on tarpeen tulla tietoiseksi oman kehon huomioinnista, rauhoittamisesta sekä keho- ja mieliyhteyden vaikutuksesta omaan toimintakykyyn. On tärkeää oppia sietämään vaikeita olotiloja, tunteita sekä säätelemään vireystilaansa selvitäkseen ahdistavissa tilanteissa paremmin.
Osallisuuden kokemus
Yleensä asiakkaiden traumatausta vaikeuttaa keskittymistä, kohtaamista ja sosiaalista kanssakäymistä. Keho- ja mieliharjoitteet johdattavat kokemuksellisen oppimisen avulla syvempään ymmärtämiseen ja itsehavainnan sekä itsetuntemuksen vahvistumiseen. Asiakas voi kokea ahaa-elämyksen toiminnallisen tekemisen ja uuden tiedon valossa sen sijaan, että vertailee itseään negatiivisesti muihin. Heillä voi olla epäonnistumisen kokemuksia paljon, jotka vaikuttavat itsetuntoon, luottamukseen sekä turvallisuuden tunteeseen. Yhdessä tekeminen ja kokeminen vahvistavat hyväksytyksi tulemista ja antavat tilaa “mokaamiselle” ja yhdessä nauramiselle sekä vapauttavat tunnelmaa. Asiakkaat voivat näin saada osallisuuden kokemuksen ja pääsevät liittymään sosiaalisesti ryhmään, osaksi ryhmädynamiikkaa. Kenties kokevat uudenlaista onnistumista? Hyväksytyksi tulemista ja myönteistä kohtaamista?
Serene-työryhmä Turun kriisikeskuksessa pilotoi keho ja mieli -ryhmiä kahden vuoden ajan, etsi tietoa, kohtasi eri asiantuntijoita sekä kysyi ryhmäläisiltä ja tulkeilta kokemuksia kehittämistyönsä pohjalle. Menetelmä soveltuu lyhytinterventiona yksilöille tai valmiille ryhmälle, jotka hyötyisivät keho ja mieli -toiminnasta. Ryhmämallin soveltamiselle ei ole rajoitteita, vaan materiaalin saa uudelleen muotoilla. Tekemällä oppii oman tavan innostaa asiakkaita sosiaaliseen heittäytymiseen.
Kesää kohti hengitellen ja rennosti leikkien…
Katri Juntunen, tiimivastaava / Traumakuntoutus Kitu
Sari Paihonen, asiantuntija / TukiHelmi
Maija Korpisaari, projektikoordinaattori / TukiHelmi