Mustan historian kuukautta vietetään lokakuussa virallisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Hollannissa; helmikuussa puolestaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Black History Month painottuu eri maissa tarkoitusperien ja historiallisen kontekstin mukaan vaihdellen. Joka tapauksessa juhlakuukausi tekee näkyväksi afrikkalaista diasporaa ja sen historiaa ympäri maailman.
Kriittisesti tarkastellen voisi todeta, että Yhdysvalloissa helmikuusta on muodostunut ainoa aika vuodesta, jolloin mustien amerikkalaisten historiaa erikseen käsitellään. Entäs sitten Suomessa? Täällä niin syntyperäisiä mustia suomalaisia kuin maahanmuuttajiakin yhdistää oman historiansa oppimisen sijaan ennemminkin rasismin kokemus — vuoden ympäri. Heitä juhlistava kuukausi olisi rakenteellisen syrjinnän vastapainoksi enemmän kuin tervetullut! Opiskelu- ja työyhteisöissä kulttuurin ja kokemusten jakaminen edistäisi syrjimättömyyttä ja lisäisi yhteisöllisyyttä.
Mustan historian juhliminen mahdollistaisi myös monelle lapselle lisää positiivisia, itseltään näyttäviä kotimaisia roolimalleja. Moni Suomen vähemmistö on pitkään jäänyt mediassa ja mainoskuvastossa piiloon, joten Pride-kuukauden tapainen juhlistaminen ja näkyvyys toisi tässäkin tapauksessa kaikkia suomalaisia yhteen ja toimisi pehmeänä keinona myös esimerkiksi jengiytymistä vastaan, luoden yleistä turvallista ilmapiiriä ihmisten tutustuessa toisiinsa yli kulttuurirajojen.
Tärkeää on yleisen tietoisuuden lisääminen myös historian, vaikkapa Ruotsi-Suomen siirtomaa-aikojen osalta: sen ymmärtäminen, että musta historia on osa Suomen historiaa – myös teemakuukauden ulkopuolella. Karibialaistaustainen Nikolai syntyi Helsingissä 1980-luvulla, eikä hänen nuoruudessaan suomalaisessa peruskoulussa tai lukiossa käsitelty esimerkiksi mustaa kulttuuria, Afrikan tai orjuuttamisen historiaa juuri ollenkaan. Samannäköisiä ihmisiä asui Suomessa vain vähän, ja heitä näkyi mediakuvastossa hyvin harvoin. Usein koulussa, kaveriporukassa tai työyhteisössä kaikki muut olivat valkoisia, ja sanavalmis nuori päätyi käsittelemään erilaisuuden tunnetta huumorin keinoin.
On hyvä, että ruskeita ja mustia suomalaisia on alkanut jo jonkin verran vilahdella visuaalisissa viesteissä eri kanavissa. Suomessa toimivien yritysten asiakaskunta on yhtä moninaista kuin me suomalaisetkin, ja se saisi myös näkyä. Jos nuori Nikolai aikamatkaisi 2020-luvulle, mediassa häntä vastaan saattaisi tulla hyvinkin paljon itseä muistuttava hahmo. Aikuinen Nikolai on nimittäin viime vuosina poseerannut mallina niin päivätyönsä osana kuin sen ohessa useammallekin suomalaiselle organisaatioille — viimeisimpänä ODL:n kuvauksissa syyskuussa.
Sen lisäksi, että suomalaisuuden kuvastoa ja Suomessa asuvien sukupolvien historiantietämystä olisi hyvä laajentaa, myös Karibian saarille leimallisen herkullisen ruuan, ilon, musiikin ja tanssin kaltaisia elementtejä olisi hienoa esitellä kansallemme.
Tiedostamisen ja tutustumisen jälkeen onkin edessä kaikkein vaikein, nimittäin reflektointiin perustuva aktiivinen muutos. Meihin jokaiseen on ulkonäöstämme ja alkuperästämme riippumatta iskostunut sisäänrakennettua rasismia kasvaessamme syrjiviä rakenteita tukevassa yhteiskunnassa. Tämän tunnistaminen ja totuttujen toimintatapojen purkaminen ei ole helppoa eikä nopeaa, ja juuri siksi se on aloitettava viimeistään tänään. ODL työstää parhaillaan uusia työkaluja syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Sen lisäksi tämä osin vieraskynästä tuotettu tietoisku on ensimmäinen askel kohti teemaa, josta voi laajetessaan muodostua vaikkapa kokonainen Black History Month.
- Kuvituksena käytimme ODL:n uusia brändikuvia, joissa esiintyvien upeiden mallien joukosta löytyy useita valovoimaisia BIPOC*-oululaisia!
*Black, Indigenous, and (other) People of Color, ihonvärin tai alkuperäiskansaan kuulumisen vuoksi marginalisoidut ihmiset
- Blogiartikkelin taustoitukseen on hyödynnetty Janina Oddoye Daviesin tekstiä Black History Month Suomi? (Ruskeat Tytöt Media, 31.12.2018)