”Meillä syödään vain makaroni-jauhelihalaatikkoa ja riisi-kanaa. Haluaisin syödä terveellisemmin, monipuolisemmin ja säännöllisemmin. Liikuntaakin pitäisi alkaa harrastaa enemmän, ja panostaa nukkumiseen.”
Hienoja tavoitteita, eikö! Muutos saattaakin lähteä hienosti liikkeelle: Aterioilla on lohta, keitettyjä perunoita ja höyrytettyä parsakaalta. Välipalaksi syödään rahkaa ja pähkinöitä. Töiden jälkeen käydään salilla tai jumpassa. Herkut jäävät, koska oikeastaan pärjää ilmankin. Perheen pitsaperjantaina iso salaatti korvaa pitsan.
Motivaatio ja sitoutuminen muutokseen on vahva. Silti muutaman viikon, kuukauden tai vuoden kuluttua ollaan usein lähtötilanteessa. Pettymys valtaa mielen. Mikä meni taas pieleen? Olenko niin heikkoluontoinen?
Pysyvien muutosten tekeminen on kiistämättä elämän arjessa haasteellista. Töiden jälkeen ruokaa on pakko saada nopsaan, kun porukka on nälkäinen ja väsynyt. Ei olekaan aikaa tehdä salaattia tai kypsytellä täysjyväriisiä. Arjesta ei löydy rakoa mennä kuntosalille. Lomareissun, matkan, sairastumisen, kesän, joulun tai lapsen synttäreiden jälkeen on vaikea palata arkirytmiin ja arkisiin ruokiin. Haasteiden taustalla on myös on-off-tyyppistä ajattelua: kun jumppaan ei jaksa mennä, on sama maata sohvalla. Joskus ihminen vain väsyy muutokseen ja alkaa kaivata vaikkapa omia tai perheen yhteisiä herkkuhetkiä. Joskus taas motivaatiota koettelee se, että suuri muutos ei johdakaan asetettuun tavoitteeseen. Paino ei laskekaan, kolesterolit ovat edelleen koholla, lihakset eivät tunnu kasvavan.
Onko ison elämäntapamuutoksen tavoittelu sitten turhaa tai jopa haitallista? Ei missään tapauksessa — isoilla elämäntapamuutoksilla usein pohjustetaan pieniä pysyviä muutoksia. On arvokasta huomata, miten ei ainakaan kannata enää edetä. Toisaalta yrityksestä jää usein jotain pysyvääkin hyvää käytäntöön. Esimerkiksi monet entiset karppaajat kertovat, että kasvisten käyttö lisääntyi pysyvästi. Mielialalle pettyminen voi olla sen sijaan haitallista. Epäonnistumisen tunne nakertaa itseluottamusta.
Jos tänä syksynä mietit elämäntaparemonttia, lähde ajattelemaan sitä positiivisesti, ota muutama keskeinen muutoskohde, etene pienin askelin, ole joustava ja armollinen itsellesi. Pieni muutos arkiseen makaronimössöön voi lähteä siitä, että valitset tummaa pastaa sekä vähärasvaista jauhelihaa, korvaat osan jauhelihasta soijarouheella ja käytät paistamisessa rypsiöljyä, munamaitoon rasvatonta maitoa. Yhtä nopeaa ja helppoa valmistaa kuin tavallinen mössö, mutta paljon terveellisempää. Porkkana tai kukkakaalinuput ajavat saman asian kuin pieteetillä valmistettu lisukesalaatti. Oikeastaan myös tomaattiketsuppi on tehty tomaateista, eli on kasvisruokaa! Voit käyttää sitä reilusti (mutta vähennä vastaavasti suolaa itse pääruoasta). Liikunnan lisääminen voi salijäsenyyden ostamisen sijaan lähteä siitä, että käyt koiran kanssa vähän pidemmän iltakävelyn tai teet kauppareissun polkupyörällä. Voisiko pitsaperjantaina riittää pienempi annos pitsaa? — Jos ei, niin ei sekään maailmaa kaada.
Toki joskus tarvitaan nopeampia muutoksia ja isompia tekoja. Isoista liikuista on kuitenkin hyvä jutella asiantuntijan kanssa, jotta käytetyt menetelmät ovat turvallisia ja johtavat toivottuun tulokseen.
Ps. Myös meillä syödään makaroni-jauhelihaa ja kana-riisiä sekä herkutellaan perheen kanssa. ????