KotiKummi Milla esittäytyy

Olen Milla ja voisin sanoa että sattuma johdatti minut mukaan tähän Kotikummi-toimintaan. Mitä se sattuma sitten onkaan, niin tällä kertaa se kyllä johdatti minut ihan oikeaan paikkaan. Ammatiltani olen sosionomi ja tavalla tai toisella vapaaehtoistoiminta on ollut aina osa elämääni. Uskon että meitä kaikkia tarvitaan, jotta meillä kaikilla voisi olla pikkasen parempi huominen.

Suht uutena oululaisena yksinäisyys on ollut myös osa omaa elämääni tänne asettuessani, joten ajatus siitä että tässä toiminnassa pystyisin hälventämään jonkin toisen kokemaa yksinäisyyttä sekä samalla myös saada itselleni, omaan arkeen jotain merkityksellistä sai minut tarttumaan toimeen. Nyt muutaman kuukauden ajan olen saanut tavata omaa mummo-ystävääni (hän itse on nimennyt itsensä kutsuttavaksi näin) ja miten paljon nämä kohtaamiset ovat tuoneet iloa, lämpöä ja ystävyyttä meidän molempien elämään. Kahvikupin äärellä ihastellaan juuri valmistunutta villasukkaa tai käydään laulamassa yhteislauluja ja syödään jäätelöt puiston penkillä, ihastellaan kevään muuttumista kesäksi ja oikeastaan ollaan vaan tässä hetkessä. Aina ei edes tarvita sanoja.

Mummo-ystävän luona ei kaiveta älypuhelinta tai katsota kelloa. Kiire ja hektisyys unohtuu hetkeksi. Lähtiessä aina halataan ja kohta taas jo soitellaan. Parasta on huomata kuinka me molemmat odotamme näitä hetkiä ja sitä usein myös ääneen ihmetellään, miten juuri meistä tulikaan ystävät? Tämä toiminta ja ystävyys on opettanut minulle vielä enemmän hetken tärkeydestä. Miten pieni hetki voikaan olla merkityksellinen ja tärkeä. Naurua ja iloa unohtamatta.

Mummo-ystäväni sanoja lainaten,”sinä herätit minut uudestaan eloon” pitää kyllä molemmin puolin paikkansa.