Kuka herättäisi toivon, kun se on kateissa? Toivon, joka on usein piilossa, toisinaan hukassa, elämän ja maailman myllerryksissä, arkisen arjen keskellä? Muutos kokonaisvaltaisessa elämässä tai elintavoissa vaatii toivoa, jotta näkisimme tulevaisuudessa mahdollisuuden parempaan.
Muutos voi herättää mielessä monia tunteita ja ajatuksia, kuten syyllisyyttä, häpeää, pelkoa ja turhautuneisuutta. ”Miksi olen päästänyt kehoni tähän tilaan?” ”Miten elämäni on päätynyt tähän pisteeseen” tai ”Miksi muiden elämä on helpompaa?” Usein ankara sisäinen puhe ja suhtautuminen itseemme ja omaan pystyvyyden tunteeseemme voi estää muutoksen mahdollisuutta. Mielen sisäinen moittija voi uskotella meille, ettei meidän kannata hakeutua opiskelemaan, sillä epäonnistumme. Mielen sisäinen moittija voi lytätä meitä vaikkapa uuden liikuntaharrastuksen aloittamisessa ja vakuutella, että kaikki nauravat epäonnistumisillemme ja voi saada meidät ajattelemaan olevamme surkeita. Negatiiviset uskomukset itsestämme voivat vahvistua myös sosiaalisen median myötä vertailemalla omaa elämää ja sen sisältämiä tapahtumia toisten ihmisten elämän kohokohtiin ja sisältöihin. Muutoksen kulmakivinä ovat armollisuus, myötätuntoisuus omaa elämää ja kehoa kohtaan. Muutoksen edellytyksenä on toivo paremmasta ja toiveikkuus tulevasta.
Toivolla on suuri merkitys ihmiselämässä. Sen avulla saamme voimaa jatkaa läpi haasteellisten aikojen ja elämänvaiheiden, kohti tavoitteitamme. Pienetkin elämänmuutokset ovat sidonnaisia toivoon. Jokainen meistä tarvitsee elämäänsä hieman toivoa, jotta arki, elämä ja unelmat vaikuttaisivat saavutettavimmilta, levollisemmilta ja valoisammilta.
LikiDigi-hankkeessa olemme tarjonneet yksilöllistä tukea niin kokonaisvaltaisen elämän kuin elintapojenkin muutoksessa, voimavaroja tukien, toivoa luoden sekä pystyvyyden kokemusta vahvistaen. Yksilöohjaajina olemme kulkeneet asiakkaidemme rinnalla onnistumisten ja oivallusten osoittajina muutoksen polulla. Asiakkaidemme kanssa olemme etsineet toivoa luonnon keskeltä, arkisten asioiden ääreltä ja toisten ihmisten seurasta. Muutos, vaikka toivottukin sellainen, on aina hyppy tuntemattomaan. Pienet askeleet yhdessä kuljettuna eivät ole niin raskaita kuin matkan tekeminen yksin. Arjen keskellä toivo voi joskus olla kadoksissa. Arki saattaa langettaa välillä päällemme harmaan eri sävyisiä varjoja, tuoden onneksi mukanaan myös onnistumisia, oivalluksia, saavutuksia – valon pieniä pisaroita, jotka ajan kanssa ja hellällä huolenpidolla muovautuvat unelmien puroiksi, tulevaisuuden suunnan näyttäjiksi, suuntaviivoiksi omalla kiemuraisella elämän polullamme.
Toivoa parempaan luoden ja muutokseen uskoen,
LikiDigi-hankkeen Lotta ja Riikka