Yhdistämö-hanke on Oulun Diakonissalaitoksen säätiön ja Diakoniammattikorkeakoulun yhteinen kehittämishanke. Tavoitteenamme on edistää 18–35-vuotiaiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien toimintakykyä ja osallisuutta voimavara- ja ratkaisukeskeisin menetelmin. Erityisenä kohderyhmänä ovat paljon palveluita tarvitsevat nuoret aikuiset, jotka hyötyvät sosiaalisesta vahvistamisesta ja tiiviistä verkostotyöstä. Kehittämistyön kohderyhmänä ovat lisäksi asiakaskohderyhmän kanssa työskentelevät. Tavoitteenamme on muodostaa nuoren rinnalla kulkeva hyvinvointialusta -toimintamalli, joka kokoaa ja yhdistää nuoren tarvitsemia palveluja ja toimintoja. Kehittämistyöllä pyrimme parantaman palveluiden asiakaslähtöisyyttä, laatua, saavutettavuutta ja palvelujen yhteen toimivuutta.
Olen työskennellyt elokuusta 2020 alkaen Yhdistämö-hankkeen palveluohjaajana ja vastannut hankkeessa asiakastyöstä ja erityisesti intensiivisen palveluohjauksen kokonaisuudesta. Lähtökohtana monitarpeisten nuorten sosiaalisen vahvistamisen prosessille oli ITU2-hankkeessa mallinnettu (ks. Vuokila-Oikkonen & Siira, 2020.), vuoden kestoinen nuoren aikuisen sosiaalisen kuntoutuksen prosessi Tämän mallin pohjalta lähdimme hahmottamaan nuorten aikuisten sosiaalisen vahvistamisen prosessia. Tässä kirjoituksessa käyn läpi nuoren polun hieman alle vuoden kestäneen työskentelyn ajalta. Oheisessa kuvassa näkyy hankkeen alussa tehty luonnos intensiivisen palveluohjauksen tavoitteista. Samassa kuviossa näkyy, mitä se on käytännössä ollut hankkeessa mukana olevan nuoren kohdalla.
Tukea kodin ulkopuolelle lähtemiseen
Nuori tuli mukaan hankkeeseen verkoston ohjaamana tilanteessa, jossa tarvittiin kodista poispäin aktivoivaa tukea. Nuorella oli olemassa verkosto, mutta toiveena oli saada lisäresurssia tukemaan nuoren sosiaalista vahvistumista. Kävimme verkoston kanssa keskustelun työnjaosta ja minun roolikseni tuli tukea nuorta kodin ulkopuoliseen toimintaan. Aloitimme yhteistyön säännöllisillä viikoittaisilla tapaamisilla. Lisäksi pidimme yhteyttä viestein tapaamisten välissä. Hankkeessa käytössä oleva 3x10D®-elämäntilannemittari avasi hyvin nuoren elämäntilannetta ja toi näkyväksi, millä elämän osa-alueilla on muutostarpeita. Mittarin avulla tunnistimme myös nuoren voimavarat. Keskustelimme samalla nuoren tavoitteista ja pohdimme, mikä on ensisijainen tavoite. Alussa tärkein tavoite oli vahvistaa aloitekykyä ja saada rohkeutta lähteä uusiin tilanteisiin kodin ulkopuolelle.
Ensimmäisten kuukausien aikana rakensimme luottamuksellisen yhteistyösuhteen ja pyrimme tunnistamaan tavoitetta edistävät toimintamallit. Säännöllinen ja tiivis yhteydenpito edisti luottamuksen rakentumista ja vahvisti toimintaan sitoutumista. Sitoutuminen toimintaan tuli esille siinä, että nuori pystyi lähtemään kodin ulkopuolelle viikoittaisiin tapaamisiin. Ensimmäisen 3 kk:n aikana lisäsimme vähitellen sosiaalista altistumista ryhmätilanteissa. Ryhmätoimintaan osallistumisen kannalta oli keskeistä, että nuori pystyi lähtemään hänelle tutun ihmisen kanssa näihin tilanteisiin. Kävimme yhdessä tutustumassa hankkeen kohtaamispaikkatoimintaan ja osallistuimme kehittämistyöpajoihin. Vähitellen nuori sai vahvistusta ja uskaltautui lopulta tulemaan myös itsenäisesti näihin tilanteisiin.
Tukea siirtymävaiheeseen
Muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen nuori muutti uudelle asuinalueelle, mikä oli monella tapaa iso muutos. Tärkeää siirtymän kannalta oli se, että nuori tiesi, että olemassa olevat tukimuodot jatkuvat. Nuorelle tuttu asumisohjaaja jatkoi käyntejä uudella asunnolla ja myös minä jatkoin yhteistyötä osana verkostoa. Tässä vaiheessa roolini verkostossa oli mahdollistaa uuteen ympäristöön tutustuminen. Tutustuimme nuoren toiveiden mukaisesti uuden asuinalueen terveyspalveluihin. Lisäksi tutustuimme harrastus- ja kulttuuritoimintoihin, kuten kirjastoon, kahvilaan ja harrastustoimintaan. Nuori pääsi uudessa kodissa rakentamaan uudenlaista omaa arkea. Lisäksi muutto mahdollisti sosiaalisen ympäristön laajenemisen. Uudessa asuinympäristössä oli myös mahdollista lisätä sosiaalista altistusta erilaisissa toimintaympäristöissä. Oma roolini oli rohkaista ja kannustaa uusiin tilanteisiin menemisessä ja olin myös tarvittaessa mukana tutustumisissa. Lisäksi autoin nuorta terveyspalveluiden aktivoimisessa sekä tuin nuorta näihin sitoutumisessa, erityisesti työntekijävaihdosten aikana.
Tukea mielekkään arjen rakentamiseen
Positiiviset muutokset näkyivät selvästi nuoren toimintakyvyssä sekä 3X10D®-elämäntilannemittarin tuloksissa noin puolen vuoden työskentelyn jälkeen. Erityisesti tulevaisuuden uskossa muutos oli huomattava. Nuori oli saanut rakennettua uudessa asuinympäristössä oman näköisen arjen. Merkityksellistä hänelle oli omannäköinen koti, josta pystyi itse huolehtimaan. Lisäksi viikkorytmi rakentui säännöllisemmäksi. Erilaiset palvelut, toiminnot, ystävyyssuhteet sekä harrastukset löysivät paikkansa. Nuoren toimijuuden vahvistuminen näkyi mm. siinä, että hänelle oli löytynyt oma rooli kohtaamispaikkatoiminnassa. Nuori pystyi hyödyntämään omia vahvuuksiaan kohtaamispaikassa ja samalla hän pystyi aktivoimaan muita nuoria toimintaan mukaan. Lisäksi nuori pystyi käymään itsenäisesti harrastustoiminnassa muualla ja osallistui aktiivisesti hankkeen kehittämistyöhön.
Tulevaisuuden uskon vahvistamista
Kävimme yhteisen reflektion nuoren kanssa, kun hän oli ollut hankkeessa noin 10 kuukauden ajan. Juttelimme siitä, mikä hänen mielestään on mahdollistanut edistysaskeleet. Tämän pohjalta yhdeksi keskeiseksi tekijäksi nousi, etenkin prosessin alkuvaiheessa, tuen intensiivisyys ja rauhallinen eteneminen tavoitteita kohti. Säännölliset tapaamiset heti alussa edistivät sitä, että pääsimme nopeasti kiinni arkea haastaviin tekijöihin. Tärkeää oli myös verkoston yhteinen työnjako, mikä selkeytti, mihin keskistymme yhteistyössä. Nuori koki tärkeäksi, että työntekijä pysyi samana ja pystyi tukemaan eri siirtymävaiheissa. Nuori on myös hyötynyt mahdollisuudesta jalkautuvaan tukeen, mikä on auttanut nuorta kiinnittymään erilaisiin toimintoihin ja palveluihin. Nuori on myös kokenut hyväksi joustavan yhteydenpidon. Hän on pystynyt tarvittaessa saamaan toimintaohjeita myös viestein yllättäen ilmaantuneessa haastavassa tilanteessa. Vajaan vuoden kohdalla oli nähtävissä, että nuoren arjen toimintakyky ja osallisuus ovat vahvistuneet. Nuori kertoi, että palautteella ja kannustuksella on ollut vaikutusta siihen, että hän pystynyt esimerkiksi kohtaamispaikkatoiminnassa ottamaan aktiivisempaa roolia. Lisäksi hän on osallistunut aktiivisesti hankkeen kehittämistyöhön. Nämä kaikki ovat vahvistaneet nuoren itsetuntoa ja ovat luoneet uskoa siihen, että tulevaisuuden voi nähdä aikaisempaa positiivisempana. Tämä oli nähtävissä myös 3x10D® tuloksissa.
Kohti valoisampaa tulevaisuutta
Edellä kuvattu nuoren polku tuo esille sen, että on tärkeää tuoda näkyväksi pienet arjessa tapahtuvat edistysaskeleet. Elämäntilannemittari 3x10D® on ollut tähän hyvä työkalu, koska näin myös nuori huomaa oman edistymisensä. Voimme todeta, että esimerkin nuoren tilanne on edistynyt 10 kk:n aikana ja se näkyy arjen sujumisen lisäksi aktivoitumisena erilaisissa toiminnoissa. Nyt on luotu pohja tulevaisuuden miettimiselle, kun arjesta on saatu toimivaa ja mielekästä. Nuori on saanut kokemuksen, että hän pystyy tekemään asioita ja selviää tilanteista, jotka eivät aikaisemmin onnistuneet. Seuraavaksi on aika ottaa entistä vahvemmin käyttöön prosessin aikana löydetyt vahvuudet ja voimavarat. Niiden avulla voi kirkastua oma suunta elämässä. Verkoston tuki on tässäkin tärkeää. Kuuluu elämään, että välillä tulee takapakkeja ja tarvitaan taas tiiviimpää tukea, jotta pääsee eteenpäin. Tässäkin tapauksessa verkosto kannattelee silloin kuin meinaa tipahtaa, mutta väistyy taka-alalle, kun sitä ei enää niin tiiviisti tarvita.
Saana Hautala & Nuori P
Palveluohjaaja, projektikoordinaattori
Yhdistämö-hanke
Blogiteksti on kirjoitettu yhteistyössä nuoren kanssa ja sen julkaisuun on saatu lupa.
Lähteet:
Vuokila-Oikkonen, P. & Siira, T., 2020 Nuorten sosiaalista kuntoutusta kehittämässä (s.15–21), Kuntoutus 2/2020