Turvallisessa yhteisössä voi löytää rohkeutta jakaa kokemuksiaan, olla haavoittuvainen ja oppia. Ollessamme yhteydessä muihin, vahvistumme ja rakennamme valmiuttamme ottaa elämä vastaan niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
Olemme päätyömme ohessa opiskelleet mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkintoa Suomen Diakoniaopistossa syksystä 2024 saakka. Lähdimme koostamaan opintoihin kuuluvan kehittämistehtävän kautta Merke 2 -toiminnan mieliala-teemaiseen päivään aihekokonaisuutta liittyen vaikeiden tunteiden tunnistamiseen ja kohtaamiseen sekä kehon ja mielen rauhoittamiseen. Kehittämistehtävän tavoitteena oli tarjota sekä asiakkaille että meille ohjaajille mahdollisuus kokeilla ja arkipäiväistää vireystilojen säätelyyn käytettäviä keinoja sekä harjoitteita.
Vireystilojen tunnistaminen on tie itsetuntemukseen
Vireystilalla tarkoitetaan virkeyden ja valppauden tasoa, joka vaihtelee päivän aikana esimerkiksi unen määrän ja koettujen tunteiden mukaan. Huonosti nukutun yön jälkeen matalan vireystilan tuoma olo voi olla lamaantunut tai voimaton, kun taas stressi voi viedä ylivireystilaan näkyen jännittyneisyytenä ja sydämen sykkeen nousuna. Sopivassa vireystilassa olo on rauhallinen ja läsnäoleva mahdollistaen uusien asioiden oppimisen ja nykyhetkeen keskittymisen. (Kainuun mielenterveys ry)
Taito tunnistaa ja säädellä omaa vireystilaa lisää sekä mielen että kehon hyvinvointia. Vireystila liittyy olennaisesti kokemukseemme itsestämme sekä ympäristöstämme ja siihen, miten pystymme tekemään valintoja toimintamme suhteen. Omaa vireystilaa voi oppia tunnistamaan ja sen myötä oppia myös tapoja vaikuttaa siihen. Kokiessamme kykyä pysyä itsellemme sopivalla vireyden alueella, koemme toiminnassamme hallinnan tunnetta. (Vakautumisopas terapeuteille ja traumatisoituneille 2019, s. 36-39.)
Turvalliseksi koetussa ryhmässä omien tuntemusten ja kokemusten äärelle voi pysähtyä tarkastelemaan omaa vireystilaa ja saada samalla rohkeutta mennä omalle epämukavuusalueelle tutkimaan omia tuntemuksia.
Ryhmässä jaettuja oivalluksia
Kehittämistehtävä toteutettiin kahdeksana eri teemaisena ryhmäkertana. Teemoiksi valittiin vireystilan säätelyä tukevia aihesisältöjä kuten rentoutumisen ja rauhoittumisen ja ahdistuksen lievittämisen keinot sekä vaikeat kokemukset ja niiden kanssa eläminen. Ryhmät toteutettiin avoimina ryhminä eikä osallistuminen vaatinut pidempää sitoutumista muihin ryhmäkertoihin. Jokaisella ryhmäkerralla teimme 2–3 harjoitusta, joihin kuului mm. hengitysharjoituksia, läsnäolon keinoja, mielikuvaharjoituksia ja mieltä rauhoittavia tai aktivoivia liikeharjoituksia.
Kullakin ryhmäkerralla alustimme aihetta ja johdattelimme ryhmää keskusteluun ja kokemusten jakamiseen. Oli antoisaa huomata, että ryhmäläisillä oli jo olemassa luontaisia itsesäätelykeinoja, joita he ryhmän aikana havaitsivat jo käyttävänsä. Ryhmässä käydyt aiheet nostivat monenlaisia voimakkaitakin tunteita, joista osallistujat kokivat kuitenkin olevan turvallista keskustella ryhmässä.
Vertaistuen merkitys on suuri
”Olen saanut kokea aitoa hyväksyntää ja ymmärrystä itseäni ja elämäntilannettani kohtaan ohjaajilta sekä muilta osallistujilta. Se on vaikuttanut positiivisesti minäkuvaani ja tuonut elämäniloa ja uskoa tulevaisuuteen.”
Viimeisellä tapaamisella kokoonnuimme Tuiran Tukkisaarille jakamaan ajatuksia aihekokonaisuudesta. Keskustelussa kävi ilmi, että koostetut aiheet koettiin tärkeiksi, mutta sitäkin tärkeämmäksi nousi ryhmissä käydyt keskustelut ja jaetut elämänkokemukset. Harjoitusten juurruttaminen arkeen koettiin vielä vaikeaksi, mutta säännöllisesti kokoontuvassa ryhmässä toistuva harjoittelu koettiin helpommaksi. Koimme myös ohjaajina toistuvat harjoitukset lisäävän omaa läsnäoloamme ja keskittymistämme työssämme.
Rentoutumisen ja rauhoittumisen keinot ovat siis tärkeitä niin ohjaajille kuin asiakkaillekin tukemaan kokonaisvaltaista hyvinvointia arjessa. Hyviksi havaitut harjoitukset ja keinot otetaan jatkossakin osaksi säännöllistä ryhmätoimintaa sekä yksilötyötä.
Lähteet:
Kainuun mielenterveys ry (viitattu 27.6.2025)
Traumaterapiakeskus Oy, 2019. Vakautumisopas terapeuteille ja traumatisoituneille.
Kirjoittajat Mari Mäenpää ja Aino Niittyluoma työskentelevät ODL Merke 2 -hankkeen palveluohjaajina. Hankkeen toiminta on matalan kynnyksen olkkaritoimintaa, jonka tarkoituksena on tarjota kohtaamispaikka ja yhteisö työelämän ulkopuolella oleville henkilöille. Ammatillisesti ohjatussa toiminnassa keskitytään mielenhyvinvoinnin eri teemoihin ja lähtökohtana ovat asiakkaan voimaantuminen ja vahvistuminen.