Sosiaali- ja terveysministeriö on nostanut kulttuurihyvinvoinnin osaksi elintapaohjauksen tarkistuslistaa. Tarkistuslista tukee rajapintatyöskentelyä elintapaohjauksen järjestämisessä kuntien, kaupunkien sekä hyvinvointialueiden välillä. (Elintapaohjauksen tarkistuslista 2022.)
Pääsimme testaamaan yhtä keinoa sosiaali- ja terveydenhuollon kulttuurihyvinvoinnin YAMK-opinnoissa, Luovasti luonnossa -ryhmätoiminnalla hyvinvointia opinnäytetyöllä. Opinnäytetyö toimi pilottiryhmänä Kunnan liikuntaneuvonnasta mieliluontoon -hankkeeseen, jonka päätoteuttajana oli Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö (ODL), Liikuntaklinikka. Kulttuurihyvinvointi voidaan määritellä hieman eri tavoin, riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Kulttuurihyvinvointia voidaan tarkastella muun muassa ilmiönä, toiminnan kenttänä, alana tai yksilön kokemuksena (Lilja-Viherlampi 2021). Kaikkien olemassa olevien määritelmien yhdistävänä tekijänä on kuitenkin yksilön oma kokemus hyvinvoinnistaan ja siitä mitä kulttuuri on.
Mitä on kulttuurihyvinvointi?
Kulttuurin ja taiteen merkitys ihmisen hyvinvoinnille on koettu merkittävänä. Sitä voidaankin pitää yhtenä mielen hyvinvointia edistävänä tekijänä. Mielen hyvinvointi on merkittävä osa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. (Mielenterveystalo s.a; Positiivinen mielenterveys eli mielen hyvinvointi 2023.) Myös liikunnan ja luonnon hyvinvointivaikutukset ihmiselle on tiedetty jo tuhansia vuosia sitten (Leppänen & Pajunen 2017, 21.)
Kulttuurihyvinvointi yhdistettynä liikuntaan, luontoon ja mielen hyvinvoinnin edistämiseen on ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämistä ja ohjausta myönteisiin elintapoihin. Elintapaohjaus on prosessi, jonka tarkoituksena on tarjota neuvoja ja ohjausta elämäntapamuutosten tekemiseen. (Elintapaohjaus on kunnan ja hyvinvointialueen yhteinen tehtävä 2023.) Kulttuurihyvinvoinnin voi löytää läheltä, arjen pienistä asioista: metsän tuoksusta, mäenlaskusta, rauhallisesta kävelystä, lämpimästä auringonnoususta, kevään ensimmäisestä leskenlehdestä, ihanasta konsertista ystävän kanssa, lämpimästä kaakaosta keväthangilla tai romanttisesta elokuvasta.
Millaisia tuloksia saatiin aikaan?
Eniten muutoksia saatiin esille ryhmäläisten mielen hyvinvoinnissa, jota mitattiin alku- ja loppukyselyssä Hopkins Symptom Checklist (HSCL) -kyselylomakkeen masennusta ja ahdistusoireita mittaavan osion avulla ja jokaisen ryhmäkerralla tehtävällä Profile of Moods States (POMS) –kyselyllä. HSCL-kyselyn tarkemmat tulokset ovat esitetty kuvassa 1 ja POMS-testin tulokset kuvassa 2.
Ryhmäläisten liikuntakäyttäytyminen muuttui niin, että liikkuminen muuttui rennommaksi ja he löysivät luontoliikunnan uudestaan. Luontosuhteessa tapahtui myös muutoksia ja ryhmäläiset kertoivat, että ryhmätoiminta nosti esiin kulttuurimaisemat sekä avarsi silmiä siitä, mihin kaikkeen voi kiinnittää huomiota luonnossa (äänet, tuoksut, kasvit, eläimet).
Yhden ryhmäläisen kulttuurisuhde muuttui ryhmän aikana. Hän koki kulttuurin merkityksen ja kiinnostavuuden heränneen uudelleen. Ryhmäläiset toivat esille useita ideoita toiminnan kehittämiseen. Kaikki ryhmäläiset kokivat ryhmän hyödylliseksi tai melko hyödylliseksi. Osa oli alkanut oleskelemaan enemmän ulkona. Heidän luonnossa liikkuminensa oli lisääntynyt ja he olivat kokeneet saavan enemmän jaksamista itselleen. Osa kertoi, että he olivat jaksaneet lähteä käymään kaupassa kävelyllä, mitä ei ollut aiemmin jaksanut tehdä. Osa koki mielen virkistyneen.
Tutkimuksemme tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan ne kertovat tutkitun ryhmän kokemuksista. Työmme avulla koemme löytäneemme yhden keinon yhdistää kulttuurihyvinvoinnin osaksi elintapaohjausta. Ryhmästä hyötyivät erityisesti he, jotka liikkuvat terveyden kannalta liian vähän, liikunnallisesti aktiivisemmat olisivat toivoneet vielä enemmän liikunnallisuutta ryhmään. Kulttuurin ja luontoliikunnan yhdistäminen voivat siis olla keino saada vähän liikkuvia liikkumaan. Tämä on tärkeä pitää mielessä sekä tutkia kulttuurin ja liikunnan yhdistämistä lisää. Rohkeat kokeilut voivat synnyttää jotakin uutta!
Kirjoittajat: Heidi Matilainen ja Katja Vähäkuopus
Kirjoittajien opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.
Kunnan liikuntaneuvonnasta mieliluontoon -hankkeen tavoitteena on lisätä mielenhyvinvoinnin haasteita kokevien työikäisten luonnossa liikkumista ja näin edistää heidän hyvinvointiaan ja terveyttään. Tarkoituksena on myös koota menetelmiä yksilöllisen luontoliikuntasuunnitelman laatimiseen ja ryhmien ohjaamiseen, sekä muotoilla liikuntaneuvonnan palvelupolku luontoliikuntaan. Tällä hetkellä hankkeessa tarjotaan yksilöohjauksia asiakkaille, jotka kokevat esimerkiksi uupumusta ja tarvitsevat tukea luontoliikunnan aloittamiseen. Hanke jatkaa toimintaansa syyskuuhun 2026 saakka sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahan rahoittamana. Lue lisää hankkeesta ja yksilöohjauksista hankeen sivuilta.