Joulua muistellessa useimmilla nousee nopeasti mieleen jonkinlainen muisto – selkeä muisto kuvineen tai ääni, tuoksu tai tunnelma. Kysyimme henkilökunnaltamme minkälaisia muistoja tai ajatuksia joulun muisteleminen tuo heille. Tämän blogikirjoituksen myötä ODL:n viestintätiimi haluaa toivottaa rauhallista ja tunnelmallista joulun aikaa – toivottavasti saat viettää joulua juuri sinulle sopivalla tavalla.
”Lapsuudesta on jäänyt monia hyviä joulumuistoja. Joulussa oli parasta yhteinen aika, iltasauna sekä hyvä ruoka. Kutkuttavimpia hetkiä oli, kun isovanhemmat tulivat pitkän matkan takaa joulun viettoon kotiimme, se oli aina yhtä jännää kuin joulupukin koputus. Mummulla oli aina mukana villasukkia iso kasa, joita hän toi meille lapsenlapsille. Joulupukki kävi useasti saunan aikana tuomassa lahjat, mitenhän pukki osasi aina ajoittaa vierailunsa tuolloin? Ulkoilu kuuluu myös jouluumme, nykyään käymme bongailemassa yhteisen ruuan jälkeen pukkeja. Kerran joulupukki tuli potkurilla vastaan, taisi porolla olla ruokatauko.”
Milla Dahl, projektityöntekijä
”Lapsuuden jouluihin kuului aina Aino-mummo, joka neuloi lahjaksi villasukat. Villasukkien teriin hän piilotti aina kettukarkkeja. Muistan edelleen, kuinka mummon silmät säteilivät, kun hän seurasi lahjojen aukaisua ja lasten iloa. Hän oli todella jouluihminen. Iloitsen edelleen myös siitä, että omatkin lapset saivat kokea useampana jouluna ne kettukarkit isomummon neulomissa villasukissa.”
Marjaleena Kyllönen, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
”Saunalämpöisellä iholla asetuttiin joulupöytään. Ilta oli hämärtymässä ja kynttilät lepattivat ruokapöydän syvän punaisella liinalla juhlallisesti. Äiti otti esille jouluevankeliumin, jonka joku meistä sai lukea. Jännitys pisti hieman hihityttämään, erityisesti parhaimpina varhaisteinivuosina. Ruokaa syötiin ”pitkään ja hartaasti”. Kaiken kruunasi aina luumukermakakku! Millään sitä ei olisi enää jaksanut syödä, mutta pitihän sitäkin maistaa.”
Mira Talala, projektipäällikkö
”Kuulen c-kasetilta lapsen kirkkaan äänen: äiti, me saatiin ponchot! Lapsen ilo joululahjasta välittyy kasetilta vielä vuosikymmenien jälkeen. Valokuvista näen, että sisareni ja minä saimme kauniit, villaiset, sini-punaraitaiset ponchot. Ne ovat aikaa sitten kadonneet, mutta muisto lapsuuden jouluista on säilynyt.”
Marja Vanhala, laillistettu ravitsemusterapeutti
”Joulu lapsena 80-luvulla: Automatkat pimeässä ja moniääninen mummokuoro viininpunaisissa mekoissaan Kemin kirkossa. Toisena jouluna Pohjois-Karjalassa serkun luona, pakkasta lähes –40 astetta. Villasukat jäätyivät saunan pukuhuoneessa lattiaan kiinni. Serkku sai lahjaksi Repullisen hittejä, jota kuunneltiin ahkerasti. Ei sentään meillä lumihankea ja poliisia, vaikka välillä joulu sai vähän ikäviäkin sävyjä.
Joulu kaukana kotoa 2000-luvulla: Lämmintä ja valoisaa, Austin, Texas. Kylpytynnyri oli saunan kohtuullinen korvike. ”I’m dreaming of a white Christmas…
Nykyjoulussa tärkeintä: joululaulut, vanhat ja uudemmat perinteet, yhdessäolo ja rauhoittumisen hetket. ”
Salla Lauhava, projektikoordinaattori
”Lapsuudesta muistan, kuinka isoveli kuiskasi minulle, että ”katso, joulupukilla on äidin kengät jalassa” ja tein siitä johtopäätökset aika nopeasti. Äiti siis hoiti meillä sitä tärkeää virkaa. Aikuisena parasta joulussa on yhdessäolo läheisten kanssa, jouluruuat ja rauhallinen tunnelma.”
Riitta Pyky, palveluvastaava
Riikka Kesonen toimii viestintäkoordinaattorina sekä nuorten palvelujen tiimikoordinaattorina. Hän on työskennellyt myös projektipäällikkönä ODL:n hankkeissa. Jenni Kullas toimii viestintäkoordinaattorina, Liikuntaklinikalla palvelutoiminnan vastaanotossa osastosihteerinä sekä TESSI-kehittämishankkeessa viestintäsuunnittelijana.
ODL on tukenasi elämän solmuissa – avaamassa solmuja ja solmimassa uusia tukevia liitoksia. Ammattilaisemme kulkevat rinnallasi, kun tarvitset tukea henkiseen tai fyysiseen hyvinvointiin. Meille voit tulla sellaisena kuin olet.