Saan Sarin kiinni haastattelun alussa juuri siitä välistä, missä monen suomalaisen arki oikeasti tapahtuu: työpaikkojen siirtymisistä. Hän on matkalla työpisteeltä toiselle – kävellen tottakai. Se tuntuu jotenkin sopivalta, sillä tänään puhumme juuri siitä, miten liikkumista edistetään niin, että se mahtuu kiireeseen, rakenteisiin ja tavallisiin kohtaamisiin.
Sari Kivimäki työskentelee sosiaali- ja terveysministeriössä (STM), mutta hänen puheestaan huomaa, että näkökulma ei ole pelkästään hallinnollinen. Taustalta löytyy fysioterapeutin koulutus sekä pitkä kokemus monialaisen kuntoutuksen ja poikkihallinnollisten liikuntaneuvonnan palveluketjujen kehittämisestä opetus- ja kulttuuriministeriön ohjelmatyössä. “En ole liikunta-alan ammattilainen, vaan terveydenhuoltoalan ammattilainen – ja siksi terveysarvot ovat olleet minulle aina tärkeitä”, Sari summaa.
Juuri tuohon kokemukseen ODL:n Liikuttava sote -hankkeessakin on tartuttu: liikkumisen edistäminen ja liikkumisen puheeksiotto eivät ole irrallinen “lisä”, vaan osa kokonaisvaltaista terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä – taito, jonka pitäisi näkyä yhtä luontevasti kuin verenpaineen mittauksen tai elintapojen kartoituksen.
Miksi liikkuminen kuuluu sote-osaamiseen?
Kun kysyn, miksi liikkumisen edistäminen ja terveysliikunta ovat Sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta keskeisiä teemoja sote-alan koulutuksessa, Sari naurahtaa ja toteaa, että “pihvejä” on monta.
Ensimmäinen liittyy siihen, miten suomalainen palvelujärjestelmä on järjestetty. Kunnat ja hyvinvointialueet toimivat eri organisaatioissa, ja liikkumiseen liittyvät palvelut, kuten liikuntaneuvonta ja järjestöjen toiminta, sijaitsevat usein “toisella puolella pöytää”. Sari puhuu yhdyspintatyöstä: siitä, että palveluketjujen pitää ylittää rajat. Sarin mukaan koulutus on yksi tehokkaimmista tavoista tuoda toimijat lähemmäs toisiaan ja tehdä yhteistyöstä näkyvää jo ennen kuin ammattiin valmistutaan.
Toinen pihvi on ennaltaehkäisy. Liikkuminen on Sarin mukaan yksi tärkeimmistä keinoista ehkäistä kansansairauksia – ja samalla hillitä kustannuksia, jotka syntyvät, kun sairauksia hoidetaan myöhemmin. Kun osaaminen rakennetaan jo koulutuksessa, se seuraa ammattilaisen mukana työelämään: “Jos liikkumisen edistämisen ajatus ei tule esille opinnoissa, niin missä se sitten tulee?”
Kolmas on kokonaisuus. Sari painottaa, ettei liikunta ja liikkuminen ole yksinäinen saareke, vaan osa elintapaohjausta ja ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista. Samaan pakettiin kuuluvat myös käyttäytymisen muutoksen menetelmät, puheeksioton taidot, digitalisaation hyödyntäminen elintapahoidossa sekä toiminnan seuranta ja arviointi – jotta tiedetään, mikä toimii ja mitä kannattaa tehdä toisin.
Kiire on totta, mutta se ei saa olla loppulause
Kun puhe kääntyy arjen todellisuuteen, Sari nostaa esiin ilmiön, jonka moni ammattilainen tunnistaa: aika ja sen rajallisuus. Kymmenen minuutin vastaanotolla on helppo ajatella, ettei liikkumisesta ehdi puhua. Mutta Sari uskaltaa haastaa ajatuksen: kiireen taakse on helppo piiloutua. Ratkaisevaa on priorisointi ja tapa, jolla keskustelu avataan.
“Usein ihminen jo tietää, että painoa on kertynyt tai että liikkuminen on vähäistä. Silloin voi olla fiksumpaa käyttää se lyhyt aika tilanteen toteamisen sijaan vahvuuksien ja erilaisten mahdollisuuksien löytämiseen: mitä hyvää on jo käynnissä, ja mitä voisi kokeilla seuraavaksi?”
Tässä näkyy Sarin ajatus “tuntosarvista”: jokainen kohtaaminen ei ole oikea hetki liikkumisen puheeksiotolle, mutta joskus se on – ammattilaisen tehtävä on tunnistaa tuo hetki. Sari kuvaa puheeksiottoa prosessina: ensikäynnillä pieni ajatuksen siemen ja seuraavalla askeleen verran lisää.
Este ei ole vain osaaminen – vaan myös jatkopolku
Keskustelussa nousee esiin toinen arjen jarru: epävarmuus siitä, mihin asiakas ohjataan.
Sari kertoo havainnosta, joka on toistunut tutkimuksissa ja selvityksissä: jos ammattilaiselle jää yksikin epäselvyys palvelupolusta – kuka liikuntaneuvontaa antaa, kenelle se on, miten ajanvaraus tehdään – asiakkaan ohjaus eteenpäin voi jäädä tekemättä. Ei siksi, ettei asia olisi tärkeä, vaan siksi, että ammattilainen ei halua näyttää epävarmalta tai käyttää vähäistä aikaa “epämääräiseen ohjeistamiseen”. Tämän vuoksi myös Liikuttava sote -hankkeen ytimessä eivät ole pelkät hyvät puheet, vaan myös rakenteet: liikkumisen puheeksioton ja liikuntaneuvontaan ohjautumisen mallien kehittäminen yhdessä hyvinvointialueen kanssa. Kun jatkopolku on selkeä, puheeksiottokin helpottuu. Ammattilainen voi tehdä oman osuutensa ja siirtää asiakkaan eteenpäin – turvallisesti ja johdonmukaisesti.
Mini-interventio: “Tee edes tämä.”
Sari mainitsee puheeksiotosta juttelun yhteydessä myös konkreettiset työkalut, kuten mini-interventiomallin. Ajatus on yksinkertainen: lyhyt, valmis rakenne puheeksiottoon ja palveluohjaukseen, joka toimii myös silloin, kun aikaa on vähän. Mallin tavoitteena on herätellä motivaatiota ja nostaa esiin pienetkin onnistumiset – “olivat ne kuinka pieniä tahansa”. Tämä on olennainen näkökulma myös sote-alan osaamisen kehittämisessä: puheeksiotto voi olla napakka, kannustava kysymys, joka jää asiakkaan mieleen pyörimään myös tapaamisen jälkeen.
Kun sote-ammattilainen puhuu, häntä kuunnellaan
Sari palaa useaan kertaan ammattilaisen rooliin. Sote-ammattilaisia arvostetaan, ja heidän sanallaan on painoa – joskus enemmän kuin kenenkään muun. Siksi heidän “tuuppausroolinsa” on merkittävä: herättää, kannustaa ja toistaa viestiä niin, että se voi osua oikeaan hetkeen. Erityisen vaikuttavaa tämä on silloin, kun asiakas kohdataan useita kertoja – neuvolassa, diabeteksen seurannassa tai työ- ja toimintakyvyn tuessa. Liikkumisen edistäminen on harvoin yhden keskustelun temppu. Se on jatkumo.
Suomi liikkeelle – ja miksi juuri nyt kannattaa toimia
ODL:n ja DIAK:n toteuttama Liikuttava sote -hanke kytkeytyy laajempaan kehykseen: Suomi liikkeelle -ohjelmaan, jonka tavoitteena on kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä ja vahvistaa liikkumisen edellytyksiä yhteiskunnassa. Ohjelmaa koordinoi opetus- ja kulttuuriministeriö.
Sari kuvaa ajankohtaa poikkeuksellisen otolliseksi. Hänen mukaansa liikkumisen edistämisen koulutuksille ja yhteistyörakenteille on nyt “minimaalinen vastustus” – vastaanotto on jopa innostunut. Se on iso muutos verrattuna aikaan, jolloin liikunnasta puhuminen saatettiin kokea “ohimennen mainittavana” eikä oikein terveysneuvontana. Tässä Sari haluaa antaa sote-alalle tunnustusta: liikkumisen edistäminen koetaan hänen mukaansa nyt aidosti tärkeäksi osaksi työtä – ei ylimääräiseksi lisätehtäväksi.
Tässä kohtaa pohdimmekin Sarin kanssa yhteen ääneen: jos ilmapiiri on myötätuulessa, mitä me teemme sillä? Carpe diem – tartu hetkeen.
Liikuttava sote: osaaminen, rakenteet ja juurtuminen
Liikuttava sote -hankkeen perusajatus on selkeä: vahvistaa sote-ammattilaisten ja -opettajien osaamista sekä rakentaa edellytyksiä sille, että liikkuminen tulee luontevaksi osaksi työtä, opetusta ja palveluohjausta.
Sari näkee hankkeet “kehittämisaikana”: alustoina, joissa saa kokeilla, epäonnistua ja poimia parhaat palat juurtumaan. Juurtuminen ei hänen mukaansa ole sattumaa, vaan asia, jota pitää miettiä alusta asti – ja jota tukee jatkuva arviointi, palaute ja käytännön toimivuuden todentaminen. Tässä kohtaa Sari nostaa esiin myös sote-opettajien roolin: kun hankkeella on tarjota heille heti käyttöön vietävää materiaalia, liikkumisen edistäminen on helpompi tuoda osaksi opetusta.
Kun kysyn, millaista muutosta Sari toivoo pidemmällä aikavälillä, palaa hän samoihin teemoihin: ennaltaehkäisy vahvemmaksi, osaaminen paremmaksi, yhteistyö sujuvammaksi ja palveluketjut selkeämmiksi – hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen yhteiseksi valikoksi. Järjestöjen roolin hän nostaa tärkeäksi osaksi kokonaisuutta.
Ja lopuksi hän sanoo jotain, joka jää kaikumaan: hän toivoo, että osaamisen vahvistaminen näkyisi myös ammattilaisissa itsessään. Kun liikkuminen integroidaan koulutukseen, se voi tukea myös sote-henkilöstön omaa toimintakykyä. Toisin sanoen: tämä ei ole vain “asiakasasia”, vaan myös työssä jaksamisen ja terveyden asia.
Liikkumisen edistäminen ei ole yksi kampanja tai yksi koulutus. Se on osaamisen, asenteiden ja rakenteiden kokonaisuus, joka toteutuu pienissä, arjen kokoisissa kohtaamisissa: siinä, uskalletaanko kysyä, löydetäänkö oikea hetki ja tiedetäänkö, mihin ohjata seuraavaksi.
Ja joskus kaikki alkaa aivan samasta paikasta kuin tämä haastattelu: työmatkan pätkästä, jonka voi kulkea kävellen.
Lue myös: Liikuttava sote -hanke mukaan STM:n työryhmään vahvistamaan liikkumisen asemaa sote-koulutuksessa
—
Liikuttava sote -hanke tarjoaa Pohjois-Pohjanmaan sote-ammattilaisille ja sote-alan opettajille maksutonta täydennyskoulutusta liikkumisen puheeksiotosta. Hanke vahvistaa Pohjois-Pohjanmaan sote-ammattilaisten osaamista terveyttä edistävästä liikkumisesta ja vastaa samalla hallitusohjelman Suomi liikkeelle -ohjelman tavoitteeseen liikuntaosaamisen vahvistamisesta terveydenhuollossa. Hankkeen päätoteuttajana on Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr ja osatoteuttajana Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hankkeen päärahoittaja on Euroopan sosiaalirahasto (ESR+). Euroopan sosiaalirahaston (ESR+) rahoituksen myöntäjänä on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hanketta rahoittavat myös ODL Säätiö ja Diak ammattikorkeakoulu. Lue lisää hankkeesta täällä.
