Pahoinvointi ja mielenterveysongelmat kasaantuvat, pandemiat lisääntyvät, ilmaston ääri-ilmiöt voimistuvat, ja maapallon kantokyky heikkenee. Hyvinvointiin ja kestävyyteen liittyvissä keskusteluissa korostuvat usein yksilön vastuu, valinnat ja elintavat, vaikka ympäristöllä ja yhteisöillä on terveyteemme paljon suurempi vaikutus, kuin vielä ymmärretään. Miten kaupunkisuunnittelu, luontoympäristö ja lähiyhteisö muokkaavat hyvinvointiamme?
Diakoniatoimijat edistävät monella tapaa kohderyhmiensä terveyttä ja hyvinvointia. Työtä tehdään yksilöiden toimintakyvyn, elintapojen, liikkumisen ja yhteisöjen elinvoiman tukemiseksi. Hyvinvointityöllä voidaan ehkäistä sairastavuutta ja työkyvyttömyyttä sekä vähentää hoitokustannuksia.
Tieteellisen tutkimuksen ja kehittämishankkeiden avulla tehdään terveydestä ja hyvinvoinnista saavutettavampaa kaikille. ODL Liikuntaklinikan toteuttama tutkimustyö tuottaa ymmärrystä muun muassa liikkumisesta, luontokontakteista, immuniteetista ja elintavoista.
Kehittämishankkeissa tämä tieto muuttuu arjen käytännöiksi yksilö- ja ryhmäohjaukseen, palvelupoluille, koulutuksiin ja toimintamalleihin, jotka tukevat hyvinvointia. Näin edistetään liikunnan ja terveyden tasa-arvoa, ennaltaehkäistään monia kansansairauksia ja vähennetään yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.
Terveyden edistämistä ei kuitenkaan tehdä yksin, vaan tarvitaan eri alojen yhteistyötä. Terveys koostuu monista eri palasista, ja ilmiötä on katsottava kokonaisuutena. Esimerkiksi immuniteetin tutkimisessa täytyy tarkastella sekä maaperää että mielen hyvinvointia.
Kiihtyvä kaupungistuminen vieroittaa luonnosta
Valtaosa ihmisistä asuu nykyään kaupungeissa. Elämä etääntyy luonnosta, vaikka ihminen on syntynyt osaksi sitä. Ihmiset ovat osittain kadottaneet yhteyden luontoon, ja se näkyy pahoinvoinnin lisääntymisenä.
Mielenterveysongelmat ovat yleisempiä kaupunkimaisesti rakennetuissa, niin sanotuissa harmaissa lähiöissä kuin vihreillä alueilla. Sekä ODL Liikuntaklinikan että kansainvälisten tutkimusten mukaan asuinalueen vihreys ja luontokontaktit vähentävät masennusoireita – jo lyhyt metsäkontakti lievittää stressiä välittömästi.
Luonnossa liikkuminen on ratkaiseva askel
Luontoliikunta tarjoaa matalan kynnyksen tavan lisätä hyvinvointia – usein silloinkin, kun liikunta itsessään tuntuu liian vaikealta. Kunnan liikuntaneuvonnasta mieliluontoon –hankkeessa tuetaan luontoliikunnan avulla työikäisiä, joiden jaksaminen, mieliala tai elämänlaatu on heikentynyt. Matalan kynnyksen ryhmät ja yksilöohjaukset ovat osoittaneet, että luonnossa liikkuminen voi olla ratkaiseva askel kohti parempaa jaksamista.
Luonnossa liikkuminen auttaa stressinhallintaan, ahdistuksen helpottamiseen ja palautumiseen. Jo kahden luontokäynnin jälkeen osallistujat kuvasivat rentoutumisen, elpymisen ja mielen rauhoittumisen kokemuksia vahvoiksi. Liike tulee luonnossa kaupan päälle, ilman suorittamista. Toiminta on auttanut osallistujia myös oivaltamaan, että luonto ei ole kaukana.
Arkiliikkumista kaupunkisuunnittelulla
Keskeisin keino edistää koko väestön tasapuolista liikkumista on kaupunkisuunnittelu: turvallinen kävely, pyöräily, tai vaikka skuuttaus miellyttävässä ympäristössä motivoi jatkamaan.
REPACT- ja RECIPE-tutkimushankkeissa on selvitetty muun muassa erilaisten asuinympäristöjen ja fyysisen aktiivisuuden sekä immuniteetin välisiä yhteyksiä. Elämänaikainen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä aikuisilla pienempään keuhkokuumeriskiin, ja kaupunkialueilla asuvilla luonnossa liikkuminen on yhteydessä pienempään vakavien infektioiden määrään.
Asuinympäristön vihreys, maiseman monimuotoisuus sekä vahva luontosuhde ovat liikkumaan kannustavia tekijöitä. UNESCO (YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö) suositteleekin, että kodin ikkunasta tulisi näkyä kolme puuta, latvuspeittävyyden olla 30 prosenttia ja lähiluonnon löytyä 300 metrin säteeltä. Ympäristö ei siis ole esteettinen yksityiskohta, vaan konkreettinen terveyden tukirakenne.
Kaupunkivihreä ilmastonmuutoksen ja pandemioiden ehkäisyyn
Ilmastonmuutoksen ääri-ilmiöt, kuten kuumuus, kuivuus ja tulvat lisääntyvät kaupunkimaisessa ympäristössä. Asfaltti ja betoni maaperänä eivät ime vettä, ja se aiheuttaa tulvia.
Myös pandemiat ja tartuntataudit lisääntyvät kaupungeissa, kun ihmiset ovat lähellä toisiaan ja kohtaavat paljon kulkuvälineissä ja yhteistiloissa. Luonnon mikrobisto häviää, eikä enää tarjoa ihmisille suojaa tartuntatauteihin. Luontokontakteista saa tutkitusti vastustuskykyä, joten luontoympäristön tuominen kaupunkeihin vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin.
Terveyden edistäminen on koko yhteiskunnan etu
Näyttöön perustuvaa tietoa käytetään päätöksenteon tueksi ja suositusten laatimiseen, jotta esimerkiksi kaupunkisuunnittelulla edistettäisi ihmisten terveyttä. Tutkimustiedon jakaminen kaikkien ulottuville on tärkeää, sillä se lisää kansalaisten keinoja vaatia päätöksentekijöitä toimimaan tutkimuksiin perustuen.
Oulun kaupungin liikkumisohjelman lisäksi esimerkiksi RECIPE-hankkeessa on laadittu politiikkasuositus terveyttä ja hyvinvointia edistävään kaupunkisuunnitteluun: Pandemiakestävä kaupunkisuunnittelu osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta.
Valtakunnallisissa päätöksenteoissa euroilla on suuri painoarvo, ja liikkumisen taloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin yksilötasolla Suomessa ensimmäistä kertaa SEPAS-hankkeessa. Runsaampi liikkuminen oli yhteydessä parempiin ansiotuloihin ja vähäisempään terveyspalvelujen käyttöön. Vähiten liikkuvilla työpoissaolojen kustannukset olivat suuremmat kuin paljon liikkuvilla.
Resilientti ja yhteisöllinen tulevaisuuden yhteiskunta
Tulevaisuuden hyvinvoiva yhteiskunta on resilientti ja yhteisöllinen: kukaan ei jää yksin, ja kaikilla on mahdollisuus vahvistaa terveyttään ja vaikuttaa elämänsä kulkuun. Luonto saa kukoistaa kaupungeissa, asuinympäristöt houkuttelevat liikkumaan ja luontosuhde rakentuu läpi elämän.
Tämä edellyttää poikkihallinnollista yhteistyötä ja asennemuutosta päätöksentekoon. Terveyden edistäminen ei ole kuluerä, vaan investointi, joka tuottaa moninkertaisesti kustannukset takaisin.
Blogin ovat kirjoittaneet ODL Liikuntaklinikan asiantuntijat Raija Korpelainen (FT, tutkimuspäällikkö, terveysliikunnan professori), Soile Puhakka (FT, tutkija), Anna-Maiju Leinonen (FT, tutkija, projektipäällikkö), Katariina Porthan (projektipäällikkö), Riitta Pyky (FT, palveluvastaava).
Teksti on tuotettu osana D-toimijoiden yhteisvaikuttavuuden hanketta, ja julkaistu Dialogin teemanumerossa. D-toimijoihin tässä yhteistyössä kuuluvat Diakonia-ammattikorkeakoulu, Suomen Diakoniaopisto, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Oulun Diakonissalaitoksen säätiö, Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiö, Lahden Diakonialaitos ja Kirkkopalvelut ry.