Kun muuttaa uuteen maahan, törmää väistämättä kysymykseen: kuinka paljon pitää mukautua ja mitä saa säilyttää omasta kulttuurista? Hyväksyntä ja suvaitsevaisuus eivät ole vain sanoja – ne näkyvät arjen kohtaamisissa, hymyn aitoudessa ja siinä, miten ymmärrämme toisiamme. Tässä blogissa kokemustoimija Nada kertoo ajatuksiaan elämästä Suomessa, suvaitsevaisuudesta ja siitä, mitä aito hyväksyntä hänelle merkitsee.
Kokemustoimija Nada (vasemmalla) ja projektikoordinaattori Anne Pekkala näkevät suvaitsevaisuuden hyvin samankaltaisena, ajatuksia herättävänä teemana.
Sananlasku, joka voi yhdistää
Maassa maan tavalla -sananlasku nähdään usein velvollisuutena noudattaa sääntöjä ja lakeja, jopa asenteena “It’s our way or the highway”. Sitä käytetään joskus tukahduttamaan vieraita tapoja ja erilaisuutta. Mielestäni sananlasku voidaan tulkita myös toisin: yhteiskunta tarjoaa velvollisuuksien lisäksi oikeuksia, kuten oikeus uskonnonvapauteen. Näin sananlasku voi merkitä vapautta säilyttää omat uskontoon pohjautuvat kulttuuriset tavat uudessa kotimaassa.
Kysyin Nadalta, onko hänen kotimaassaan samanlaista sananlaskua ja mitä hän sananlaskusta ajattelee:
– Ei ole täysin samanlaista sananlaskua. Egyptissä maahanmuuttajat ja eri kulttuureista tulevat ihmiset hyväksytään yleensä hyvin. Rasismia esiintyy enemmän ehkä egyptiläisten kesken, ei niinkään kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Ajattelutapa on, että maahanmuuttajat eivät vie meiltä mitään, vaan voimme saada heiltä jotain – esimerkiksi uusia makuja eri kulttuurien ruoista.
Suvaitsevaisuuden päivä 16.11.
16.11. vietetään suvaitsevaisuuden päivää. Pohdin, mitä suvaitsevaisuus merkitsee minulle. Suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että hyväksyn sen tosiasian, ettei kaikilla ihmisillä ole samoja mielipiteitä, kiinnostuksen kohteita tai arvoja kuin minulla. Suvaitsevaisuus tarkoittaa erilaisuuden kunnioittamista ja hyväksymistä – ei vain ihmisten, vaan myös tapojen ja kulttuurien osalta.
Näkyvä länsimaisesta kulttuurista eroava tapa on musliminaisten huivin käyttäminen. Keskustelimme tästä pitkään Nadan kanssa. Nada pohti, voiko huivin käyttö vaikuttaa siihen, miten hänet hyväksytään Suomessa. Hän korosti kuitenkin, että huivin käyttö on hänen oma valintansa.
– Kaikki eivät käytä huivia sen vuoksi, että mies käskee vaan koska aidosti itse haluaa. En halua näyttää samalta, kuin kantaväestö, jotta minut hyväksytään. Haluan näyttää siltä, miltä näytän ja olla oma itseni.
Suvaitsevaisuus ja kulttuurien välinen osaaminen
Suvaitsevaisuus liittyy vahvasti kulttuurien väliseen osaamiseen. Se tarkoittaa sitä, että kun ihminen tunnistaa oman kulttuurinsa vaikutuksen omaan ajatteluun, toimintaan ja käytökseen, on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, että muiden ihmisten kulttuuri vaikuttaa heihin samalla tavalla. Kun ihminen muuttaa toiseen maahan ja kulttuuriympäristöön, ei ole reilua vaatia, että hän luopuu omista juuristaan, tavoistaan ja kulttuuristaan.
Jutellessamme arvoista, huomasimme, että ajattelemme monista asioista samalla tavalla. Vaikka kulttuuri ja uskonto vaikuttaa ajatteluun, sekä minä että Nada koemme, että vanhempien kasvatuksella on suurempi merkitys. Perhe on meille molemmille tärkein – minulle se tarkoittaa ydinperhettä, Nadalle perheeseen kuuluu myös omat vanhemmat.
Molemmat pidämme mielenterveyttä erittäin tärkeänä. Minulle se on hyvää mieltä tuottavien asioiden tekemistä ja lepoa silloin, kun keho sitä vaatii. Nada puolestaan välttää asioita, jotka vaikuttavat mieleen huonosti, ja haluaa säästää energiaa perheelleen.
Kulttuurien väliset erot – kokemuksia ja havaintoja
Keskustelimme kulttuurien välisistä eroista ja siitä, miten voi olla vaikeaa ymmärtää puolin ja toisin toisen toimintaa. Kulttuurien väliset erot näkyvät arjessa monella tavalla.
– Suomalaisilla on oma tila ja se on todella erikoista. Kotimaassa ihmiset tulevat todella lähelle. Koskettaminen myös, että jos haluan lohduttaa, niin kosketan ja se on vierasta täällä.
Myös suhtautuminen tunteiden näyttämiseen on erilaista verrattuna omaan kotimaahan.
– Ensimmäisenä vuonna ihmettelin, miksi suomalaiset ihmiset eivät naura, mutta nyt minäkään en naura enää kadulla. Minun huumorintaju meni pois. Suomalaisuus on vaikuttanut minuun, Nada kertoo naurahtaen.
Ajoissa oleminen on Suomessa ehdoton normi. Sovituista päivistä ja ajoista pidetään Suomessa kiinni.
– Egyptissä ei tarvitse olla ajoissa. Maahanmuuttaja voi ajatella, että voi olla 5–10 minuuttia myöhässä, mutta ei voi olla, varattuihin aikoihin pitää tulla täsmällisesti.
Suvaitsevaisuus näkyy arjen kohtaamisissa
Se, miten kohtaamme erilaisia ihmisiä, on mielestäni yksi tapa osoittaa suvaitsevaisuutta. Kohtaamisella on suuri merkitys. Hymy ei maksa mitään, mutta voi olla kohtaamistilanteessa saajalleen kultaakin kalliimpaa.
Kysyin Nadalta, miten hän haluaisi, että suomalaiset kohtaavat hänet.
– Haluaisin, että suomalaiset hyväksyvät minut aidosti, eivät vain sanoilla vaan sydämestä ja sen näkee hymystä ja katseesta. Kun tulin Suomeen, tunsin, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, enemmän kuin kotimaassa. Pidän yksityisyydestä ja olen rehellinen kuten suomalaiset ja pidän myös kiinni sovituista ajoista. Siksi tunnen, että tapani ja luonteeni sopivat tänne.
Kirjoittaja Anne Pekkala toimii projektikoordinaattorina Hyvä arki yhdessä -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on edistää maahan muuttaneiden osallisuutta, arjen sujuvuutta ja kotoutumista. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Muita rahoittajia ovat Oulun kaupunki sekä hanketoteuttajat. Hankkeen päätoteuttajana toimii Oulun evankelisluterilainen seurakuntayhtymä sekä osatoteuttajina Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. Lue lisää täältä.