Merkessä elettiin tänä vuonna muutoksen vaihetta, jossa toimintaa kehitettiin kohti kevyempää mallia. Muutoksessa oli kysymys siitä, mikä toiminnassa oli aidosti merkityksellistä ja miten se voidaan säilyttää myös tulevaisuudessa. Asiakkaiden kokemukset osoittivat, että tärkeintä on säilyttää matalan kynnyksen kohtaamiset, yhteisöllisyys ja mahdollisuus kuulua joukkoon.
Kevättalvesta 2026 alkaen Merkessä kokeiltiin kevennettyä toimintamallia. Muutos ei syntynyt pelkästään resurssitarpeista, vaan ennen kaikkea tarpeesta tunnistaa, mikä toiminnassa on aidosti merkityksellistä ja säilyttämisen arvoista.
Kevennetty malli tarkoitti käytännössä selkeämpää rakennetta, painopisteen siirtymistä ryhmä- ja yhteisölliseen toimintaan. Samalla kokeiltiin, millainen toiminta kantaa myös ilman nykyisenkaltaista hankerahoitusta.
“Parasta mitä Oulu on minulle tähän mennessä tarjonnut”
Arjen- ja elämänläheistä toimintaa
Monelle toiminta tarkoitti ennen kaikkea mahdollisuutta lähteä kotoa, tavata muita ja saada päivään rytmiä. Se oli paikka, joka toi arkeen sisältöä ja merkitystä sekä mahdollisuuden nähdä uusia ihmisiä ja kokemuksen ettei tarvitse jäädä yksin. Samalla se toimi turvallisena ympäristönä, jossa saa olla oma itsensä.
Asiakkaat kuvasivat olkkaritoimintaa arjen- ja elämänläheiseksi: ”Eletään ja tehdään yhdessä”. Olkkarissa on ollut turvallinen tila näyttää erilaisia tunteita, ilojen ja surujen ja kaikenlaisten tunteiden jakamista.
Merken aktiivitoimijoiden vetämässä Merke-kahvilassa kohtaamiset tapahtuivat luontevasti kahvikupin äärellä: merkeläiset saivat kokoontua siellä ilman paineita, omassa tahdissa, vaikka vain hetkeksi. Olkkaritoiminnan ohella se oli tärkeä paikka pysähtyä, kohdata tuttuja ja viettää aikaa yhdessä.
Mitä kevennetty toiminta tarkoitti käytännössä?
Vastaus löytyy pitkälti yhdessä tekemisestä ja kohtaamisista. Asiakkaiden kokemuksissa korostui, että sosiaaliset kontaktit ja kohtaamiset ovat olleet merkityksellistä ja ne lisääntyvät silloin, kun niille on turvallinen tila. Olkkaritoiminta tarjosi mielekästä tekemistä, vertaistukea ja mahdollisuuden kokeilla uusia asioita yhdessä muiden kanssa.
Samalla toiminta rakentui entistä selkeämmin ryhmien, teemojen ja yhteisten hetkien ympärille. Yksilöllistä ohjausta vähennettiin, mutta tilalle tuli yhteisöllisyyttä vahvistavia rakenteita, jotka kannattelivat arkea myös pienemmillä resursseilla.
Sisällöt säilyvät – tekemisen tapa uudistuu
Vaikka toimintaa muokattiin, sen ydin säilyi vahvana. Asiakkaiden kokemuksissa toistuivat samat asiat: yhteisö, ymmärtävä ilmapiiri ja mahdollisuus jakaa kuulumisia.
Moni kuvasi toiminnan merkitystä ystävyyden ja yhteisön kautta. Olkkari oli paikka, jossa oli mahdollisuus kohdata muita, jakaa arjen iloja ja suruja ja kokea yhteenkuuluvuutta. Tämä kokemus oli monelle erittäin tärkeä. Arjessa tämä näyttäytyi mielekkäänä ja vaihtelevana tekemisenä, joka toi päiviin sisältöä. Osallistuminen oli mahdollista matalalla kynnyksellä ja omien voimavarojen mukaan. Toiminnan ilmapiiri koettiin hyväksyväksi, sai olla sellainen kuin on ilman odotuksia.
Moni nosti esiin myös toiminnan laadun. Olkkaritoiminnan toiminnan sisällöt ovat liittyneet mm. hyvinvointiin, yhdessä tekemiseen ja kohtaamiseen. Sisältöjen keskiössä oli asiakkaiden voimavarojen ja resilienssin vahvistaminen. Ohjaus koettiin laadukkaaksi ja aiheet hyödyllisiksi, ja asiakkaiden huomioiminen näkyi arjessa. Keskustelut ja yhteiset hetket tukivat arkea ja vahvistivat tunnetta siitä, että toiminnalla oli merkitystä.
Kaikki kokemukset eivät olleet samanlaisia
Palautteissa kuului myös sävyjä, jotka kutsuvat pysähtymään. Yhteisön rakentaminen ei ole koskaan valmis, eikä kokemus ole kaikille samanlainen.
Yksittäiset kokemukset ulkopuolisuuden tunteesta muistuttavat siitä, että kohtaaminen vaatii jatkuvaa herkkyyttä ja kuuntelemista. Lisäksi tuli esille, että osalla asiakkaista oli tarve yksilöllisemmälle tuelle ja ohjaukselle. Kevennetyssä toimintamallissa tällaista yksilöohjausta ei kuitenkaan tarjottu, vaan painopiste oli yhteisöllisessä toiminnassa.
Yhteistyötä tehtiin tiiviisti ODL:n palveluneuvonnan kanssa, jotta asiakkaille löydettiin heidän tarpeisiinsa sopivia muita palveluita ja tukimuotoja. Näin pyrittiin varmistamaan, että jokainen sai tilanteeseensa sopivaa tukea olkkaritoiminnan keskittyessä ryhmiin ja yhteiseen tekemiseen.
Pilotointi avaa suuntaa tulevaan
Kevennettyä mallia testattiin käytännössä ja sen toimivuutta arvioitiin: mikä toimii, mikä kantaa ja mikä on aidosti merkityksellistä. Tavoitteena oli rakentaa toimintamalli, joka ei olisi riippuvainen hankerahoituksesta, vaan joka voisi elää osana pysyvää palvelurakennetta. Malli, joka säilyttää olennaisen: kohtaamisen, yhteisön ja arjen rytmin.
Merke oli suunnattu henkilöille, jotka hyötyivät matalan kynnyksen yhteisöllisestä toiminnasta ja erityisesti niille, joiden arjessa oli tarvetta sosiaalisille kontakteille, arkirytmin vahvistamiselle ja osallisuuden kokemukselle. Toiminnan ytimessä olivat vertaistuki, yhdessä tekeminen ja turvallinen paikka olla oma itsensä.
Merken toimintamallin jatkosta keskusteltaessa esiin on noussut mahdollisuus digitalisaation hyödyntämisestä palvelun saavutettavuuden ja monimuotoisuuden lisäämiseksi. Mahdollistaisiko digitalisaatio palveluun ohjautumisen laajemmin ODL:n toiminta-alueelta sekä yhteistyökumppaneiden kanssa verkostoitumisen?
Merke2-hanke toimi osana ODL Yhdessä -palvelulinjaa, ja sen toimintakausi ulottui kesään 2026, jolloin toimintaa kehitettiin kohti kevyempää ja kestävämpää mallia. Asiakkaiden kokemukset muistuttavat, mikä työssä on tärkeintä – että on paikka tulla, mahdollisuus kohdata, ja tunne siitä, ettei tarvitse olla yksin.
Kirjoittajat ovat Merke2-hankkeen palveluohjaajat Sonja Hyvönen ja Riikka Syrjäpalo sekä projektipäällikkö Marita Aikio. Merke 2 – Merkityksellistä elämää -hankkeessa jatkokehitettiin matalan kynnyksen palveluja oululaisten hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämiseksi. Palvelut keskittyivät ammatillisesti ohjattuun olkkaritoimintaan ja henkilökohtaiseen palveluohjaukseen sekä tukeen.