ODL

KotiKummi Minna esittäytyy

Moi, olen Minna, 37 vuotta, kotoisin Keminmaasta. Mutkien kautta olen löytänyt tieni Ouluun ja täällä ollaan nyt asuttu reilut kuusi vuotta. Perheeseeni kuuluu 15-vuotias tyttäreni ja koira. Ammatiltani olen kuva-artesaani, tekninen suunnittelija ja työssä oppinut kassamyyjä/asiakaspalvelija. Luonteeltani olen sosiaalinen, puhelias, iloinen, ystävällinen, elän huumorin kautta, yritän löytää kaikesta jotain positiivista ja osaan nauraa myös itselleni. Harrastan polttopiirtoa, lasinkaiverrusta, piirtämistä, leipomista, koiran kanssa lenkkeilyä, kuntosalia ja vapaaehtoistyötä KotiKummina.

Lähdin mukaan KotiKummit-toimintaan, koska minulla ei enää ole omia isovanhempia. Viimeisinä vuosina näin kuinka yksin oma pappa jäi, kun mummo nukkui ensin pois. Itse asuin liian kaukana käydäkseni tarpeeksi usein ja aina lähdön hetkellä tuli haikeus jättää pappa yksin. Niinpä ajattelin, että miksipä en voisi käyttää vähän omaa aikaani siihen, että helpottaisin täällä lähempänä jonkun iäkkään ihmisen yksinäisyyttä.

Nyt minun viikkojani on sitten ilahduttanut ihastuttava, hauska ja pirteä 92-vuotias rouva. Joskus me leivotaan, siirretään kausivaatteita säilöön ja päinvastoin. Käydään kaupungilla asioilla tai haetaan yhdessä kellarin varastosta jotain. Mutta pääasiassa me kahvitellaan ja jutellaan. Puhutaan ajankohtaisista asioista, kuten mitä maailmalla tapahtuu tai onko naapurin Irmeli saanut uuden rollaattorin. Toisinaan upotaan muistoihin. Lapsuuteen, sotaan, ensirakkauteen… Rouvan tarinoita on niin ihanaa kuunnella. Hän pyysi minut mukaan myös erään järjestön vuosijuhlaan, jonne menemme vielä loppuvuodesta.

Moni iäkäs ihminen kaipaakin juttukaveria ja kuuntelijaa. Ihmistä jolla on aikaa istua alas ilman kiirettä, kohdata aidosti. KotiKummina pystyn konkreettisesti helpottamaan iäkkään ihmisen yksinäisyyttä ja samalla koen tekeväni jotain merkityksellistä, tärkeää ja siitä tulee minullekin hyvä mieli. Ehkä kauneinta mitä oma iäkäs ystäväni on minulle sanonut on: ”Minä kerkesin jo kaivata sinua.”

Isovanhemmat antoivat meille elämän ja jättävät perinnöksi tämän maan, hetki omaa aikaani on siis vähintä mitä voin antaa takaisin.