Kokoonnuimme alkuvuodesta Reunalta-hankkeen yhteiskehittämisen työpajaan, jossa mukana oli toistakymmentä nuorten kanssa työskentelevää ammattilaista sekä muutama nuori. Saimme tehtäväksemme kertoa kuvakäsikirjoituksen muodossa yhteisestä tavoitetilasta ja toimintasuunnitelmasta – mitä ja minkälaista tukea nuori itse kokee tarvitsevansa. Tässä blogissa avaamme yhden tarinan kuvituksineen. Kuvituksesta vastasi yksi nuorista, ja myös sitaatit tekstissä ovat hänen.
Ensimmäiseen kuvaan ikuistui paksupohjaisen lasipullon pohjalla kyhjöttävä nuori. Nuori haluaisi liittyä osaksi muita ihmisiä, mutta se on vaikeaa.
”Lasipullossa oleminen on eristävä kokemus. Pullo kuvastaa jotakin haastetta, jolloin opinnot tai työ ovat keskeytyneet. Sitä näkee ikään kuin ulkopuolelta, kun muut ikätoverit menevät elämässä eteenpäin, ja oma elämä näyttää pysähtyneen”.
Oman äänen esiin tuominen voi olla vaikeaa tai pelottavaa. Nuorella olisi kyllä sanottavaa, mutta hän ei tule kuulluksi tai nuoren ääni ohitetaan jostakin syystä.
”Eristyneenä tulee mieleen missä voisin olla, jos asiat olisivat toisin.”
Toisessa kuvassa pullo on kellahtanut kyljelleen. Hyvä niin, sillä silloin sinne kykenee ryömimään nuorten ääntä kuuleva työntekijä. Pullon suu näyttää kovin ahtaalta, mutta työntekijä kuitenkin sinnikkäästi sulloutuu pulloon. Viesti ammattilaisille on: keskity nuoren tarpeisiin, kuule mitä hänellä on sanottavanaan. Se vaatii lähelle menemistä. Emme tavoita nuorta välttämättä siten kuin olemme tottuneet, tai kuten helpointa olisi. Meidän on mentävä sinne, missä nuori on, jalkauduttava. Se ainakin helpottaa nuoren tavoittamista. Tutustumme samalla nuoreen paremmin ja ehkä näemme nuoren paremmin hänen omasta maailmastaan käsin.
”Kun työntekijä tulee vastaan, tulee kokemus, että tulee nähdyksi ja huomioiduksi. Työntekijän ja nuoren käsitysten nuoren tilanteesta tulisi olla samanlaisia. Nuoret eivät välttämättä osaa kertoa omasta tilanteestaan tai ole aluksi edes halua puhua siitä. Tuntuu ehkä että on enemmän turvassa näkymättömänä, kun ei näy eikä kuulu.”
Kolmannessa kuvassa jo useampi työntekijä jalkautuu nuoren luokse. Kuvassa näemme myös useita muita, erilaisia, lasipulloja vierekkäin. Jokainen nuori on omassa pullossaan. Jokaisella nuorella on omat henkilökohtaiset tarpeensa ja tavoitteensa. Voi olla, että kun tavoitamme yhden nuoren hänen omassa elämismaailmassaan, ymmärrämme paremmin myös muita nuoria. Silti on hyvä muistaa jokaisen oma yksilöllinen tilanne. Millaista työotetta tai resursseja jalkautuva työote vaatisi?
Ainakin työntekijän olisi päästävä pullon sisälle.
”Pullossa voit kokea olevasi osa jotakin yhteisöä, mutta olet silti vähän erityksissä. kokemus on erilainen”
Neljännessä kuvassa nuori ja ammattilainen sukeltavat yhdessä tiheään palveluviidakkoon. Nuori saa olla edelleen turvallisesti pullossaan, mutta työntekijä on hänen tukenaan. Nuori on kuitenkin itse tukevasti pulloaluksen ruorissa ja työntekijä on enemmänkin kuin perämies ja navigaattori. Nuori itse sanoittaa työntekijälle tilannettaan, mitä haluaisi ja mitä pitäisi saada tehdyksi. Työntekijän tulee olla siis tuntosarvet höröllä tässä. Nuoren pitää voida luottaa siihen, että ammattilainen tuntee palvelut ja mistä ja miten niitä hakea.
”Työntekijä voi toimia nuoren äänenä, jos nuorella on esimerkiksi tosi paha sosiaalinen ahdistus, eikä halua asettautua näkyville vielä”.
Viidennessä kuvassa näemme nuoren ja työntekijän samassa pullossa. Työntekijä on asettunut kiireettömästi nuoren asioiden äärelle. Nuori saa yksilöllistä ja tarvitsemaansa tukea omassa ympäristössään. Tällainen työskentely synnyttää turvallisuutta ja luottamusta. Työntekijän työote on kiinnipitävä.
”Tärkeää on, että työntekijä on saatavilla. Se tuo varmuutta, ettet ole yksin”
Viimeisessä kuvassa pullo on taas kellahtanut kyljelleen. Työntekijä tulee ulos pullosta yhdessä nuoren kanssa. Työntekijä ei jätä tässäkään vaiheessa nuorta oman onnensa nojaan, vaan pitää nuoren puolta ja vahvistaa hänen ääntään. Näin taataan se, että nuori tulee paremmin nähdyksi ja kuulluksi.
”Äänen tulee kuulla kaikissa asioissa, kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään virastoasioissa”
”Pullon voisi nuori itse rikkoa, mutta vain nuori. Sitten kun hän on itse valmis. Mutta jos sen rikkoo, niin sen on tapahduttava nuoren omasta aloitteesta. Rikkomaton pullo on olemassa osana elämää, haasteena, jonka kanssa on opittava elämään”.
Nuoren oma ääni vahvistuu vähitellen – sille on annettava aikaa ja mahdollisuuksia.
ODL Reunalta -hankkeessa kehitetään nuorten, nuorten aikuisten ja ammattilaisten kanssa yhdessä toimintamalleja ja työkaluja erityisesti ylisukupolvista huono-osaisuutta kokevien nuorten osallisuuden ja yhdenvertaisen osallistumisen mahdollistumiseksi ja yhteiskuntaan kiinnittymiseksi. Hankkeessa tehdään työtä myös nuorten hyvinvoinnin polarisoitumisen ehkäisemiseksi. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne nuoret ja nuoret aikuiset, jotka kokevat ylisukupolvista huono-osaisuutta sekä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret perheet. Lue lisää täältä.