Kahvinkeitin roplattaa hiljakseen. Kahvikuppi on edelleen tiskipöydällä siellä, mihin se oli jäänyt kolme päivää aiemmin. 78-vuotias Pirkko on aamupuuhissaan. Pirkko tarkastelee kännykkänsä akun tilannetta. Näyttää sille, että virtaa on vielä. Vaikka mitäpä siitä, kun puhelin ei ole useinkaan enää soinut. Pirkko raottaa vähän verhoa, mutta sulkee sen saman tien. Ikkuna näyttää turhan harmaalta, sama se on jättää paikoilleen.
On tiistai. Tiistaina Pirkolla on tapana käydä kaupassa. Ostoslista on tuttu ja turvallinen, varat riittävät siihen juuri. Pirkko kävelee kauppaan ja toivoo mielessään, että kassalla olisi se mukava ja puhelias henkilö. Olisipa mukava kauppareissulla vaihtaa jokunen sananen kassan kanssa. Se on merkityksellinen ja mieluisa hetki Pirkon arjessa. Tuntuu hyvälle vaihtaa jokunen sana, vaikka satunnaisen vastaantulijan kanssa. Kassan kysyessä kuulumisia, Pirkko vakuuttaa hänelle pärjäämistään.
Huoli herää
Pirkon naapuriin on muuttanut kaksi nuorta opiskelijaa. Pirkko on palaamassa kaupasta, kun nuoret tulevat häntä vastaan rappukäytävässä. Pirkko katsoo heitä ohi ja laskee ostoskassit varovasti maahan. Nuoret pysähtyvät ja kysyvät voisivatko auttaa kassien kantamisessa. Pirkko suostuu ujostellen. Kassit kannetaan Pirkon asuntoon. Selviää, että nuoret ovat muuttaneet kauempaa, eri paikkakunnalta.
Jutustelun lomassa nuoret kuulevat, että Pirkko tuntee Oulun kuin omat taskunsa. Opiskelija nuoret ovat innokkaita kuulemaan asioita uudesta kotikaupungistaan. Sovitaan, että Pirkko tarjoaa illalla kahvit ja jutellaan lisää.
Illalla nuoret huomaavat, että Pirkolla on kasaantunut postia eteisen lattialle ja verhot ovat kiinni, vaikka ulkona on mitä mainioin sää. Pirkko paljastaa, että on kaatunut hiljattain. Kaatumisesta on jäänyt isot mustelmat ja särkyä lonkkaan. Nuorilla herää huoli siitä, miten Pirkko voi. Pirkko yllättyy, kun joku pitkästä aikaa oikeasti kysyy mitä hänelle kuuluu, ja tarvitsisiko hän apua.
En minä mitään apua tarvitse
”En minä mitään apua tarvitse”, Pirkko kakistelee vastaustaan. Hän muistaa joskus kysyneensä lääkäriltä apua arkeensa. Lääkäri oli hymyillyt ystävällisesti ja todennut hänen olevan vielä liian hyväkuntoinen palveluiden piiriin. Se kokemus on nakertanut Pirkon luottamusta avun saamisesta. Pirkko on tottunut pärjäämään itsekseen, eikä halua olla vaivaksi tai menettää itsenäisyyttään.
Yksinäisyys nakertaa kuitenkin Pirkon mieltä ja hän miettii: ”Mikä minussa on vikana? Miksi muut eivät halua olla kanssani?” Pirkko on alkanut hävetä yksinäisyyttään- Nuoret eivät heti luovuta. He kuuntelevat ja kysyvät tarkemmin. Nuoret kannustavat Pirkkoa hakeutumaan lääkärin arvioon kaatumisen takia. Sovitaan, että nuoret tulevat uudelleen tervehtimään Pirkkoa. Pirkon tekemä pannari maistui erityisen hyvin kaikille. Pirkko on iloinen saamistaan kehuista.
Pienet inhimilliset hetket voivat olla suuria käännekohtia
Koittaa kolmas nuorten vierailu Pirkon luokse. Pirkko on keittänyt kahvit ja leiponut tiikerikakun. Pirkko on jo odottanut kovasti nuorten vierailua. Pirkko innostuu kahvittelun lomassa muistelemaan elämäänsä. Välillä nauretaan yhdessä hassuille tapahtumisille. Välillä ollaan hiljaa vakavien asioiden äärellä. Juttelun lomassa Pirkko uskaltaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sanoa: ”Täällä on usein aika hiljaista.” Pirkosta on mukavaa, kun on joku, jolle kertoa ja että toinen kuuntelee.
Pirkko kertoo nuorille käyneensä lääkärissä. Onneksi kaatumisessa ei ollut mennyt luita poikki ja mustelmatkin olivat jo paranemaan päin. Lääkärillä oli ollut hyvin aikaa ja hän oli ollut kiinnostunut Pirkon elämästä monin eri tavoin ja kysynyt paljon kysymyksiä. Lääkäri oli kertonut löytävästä vanhustyöstä ja että sieltä saisi kiireetöntä kohtaamista ja hyviä vinkkejä erilaista ryhmätoiminnoista.
Löytävän vanhustyön esite oli Pirkon pöydällä. Sitä tutkittiin nyt yhdessä nuorten kanssa ja ihmeteltiin, kuinka paljon kaikenlaista kiinnostavaa onkin tarjolla. Pirkko olikin jo valinnut esitteestä suosikkinsa ja oli menossa tutustumaan paikkaan yhdessä löytävän vanhustyön työntekijän kanssa.
Nuoret huomasivat, että Pirkko oli avannut verhonsa ja ikkunasta näkyi kauniit koivut ja linnut istumassa koivun oksilla. Eteisen lehtikasakin oli viety pois. Pirkolla läikähti rinnassa lämmin tunne ja hänestä tuntui, ettei hän ollut enää täysin yksin.
Löydetään yhdessä! -hankkeen tavoitteena oli tukea yksinäisyyttä kokevien ja haastavassa elämäntilanteessa olevien oululaisten, yli 65-vuotiaiden toimijuutta, osallisuutta ja yhteisöllisyyden kokemuksia löytävän työn avulla. Toiminnassa etsittiin, ohjattiin ja tuettiin ikääntyneitä oululaisia erityisesti heidän tarvitsemiensa kolmannen sektorin toimintojen ja palvelujen pariin. Hankkeen päätoteuttajana toimi Caritas-Säätiö, osatoteuttajina ODL sekä Vuolle Setlementti. Lisätietoja Oulun löytävän vanhustyön verkostosta löydät täältä.