Rasismi voi olla kadulla kuuluvaa solvausta, mutta yhtä usein se piiloutuu rakenteisiin, katseisiin ja oletuksiin, joita ei sanota ääneen. Blogia kirjoittaessa pysähdyin kuuntelemaan kokemuksia rasismin näkyvistä ja näkymättömistä muodoista – ja pohtimaan, miten jokainen meistä voi olla osa sen vastavoimaa.
Rasismi. Tuo sana, joka herättää paljon ajatuksia ja tunteita. Tällä hetkellä sekä poliittisessa keskustelussa että valtaväestön keskuudessa esiintyy eriarvoistavaa puhetta, joka kohdistuu esimerkiksi ihmisten etniseen taustaan, sukupuoleen tai työn arvostukseen. Jos jotakin ihmisryhmää pidetään esimerkiksi etnisen taustan vuoksi alempiarvoisena, niin silloin puhutaan rasismista. Yksilön näkökulmasta rasismi voi olla näkyvää nimittelyä tai piilotettua hiljaista hyväksyntää.
Kun rasismi näkyy
Olen työskennellyt maahan muuttaneiden kanssa jo vuosikymmenen ajan ja näkyvimmillään rasismi on kokemusteni perusteella kadulla kuuluvia rasistisia huuteluja ja nimittelyjä sekä suoranaista fyysisen koskemattomuuden rikkomista. Se on rasististen vitsien viljelyä ja peittelemätöntä inhoa erilaisia ihmisryhmiä kohtaan.
Rasismi kukoistaa keskustelupalstoilla, joissa käydään raadollisten sanamuotojen siivittämänä keskustelua siitä, kuinka toiset ihmiset ovat vähempiarvoisia, pelkästään ulkonäkönsä tai nimensä perusteella. Sitä näkyy myös työpaikkailmoituksissa, joissa kielivaatimuksena on suomi äidinkielenä, vaikka työtehtävä ei sitä suoranaisesti vaatisikaan. Lohdullinen kokemus valmennetun maahanmuuttajataustaisen kokemustoimijan mukaan on kuitenkin, että suomalaiset eivät ole julkisesti rasisteja tai se ei ainakaan näy ulospäin.
Kun rasismi kuiskaa
Haasteellisempaa on piilotettu rasismi ja sen näkyville tuominen. Erään maahan muuttaneen kokemustoimijan mukaan rasismi on pöydän alla, piilotettuna. Maahan muuttaneet nähdään usein yhtenäisenä massana, eikä yksilöinä. Eräs kokemustoimija kertoi, että kotoutumiskoulutuksessa ryhmälle oli opetettu wc-käyttäytymistä, vaikka hän oli kotoisin korkean hygienian maasta.
Lisäksi keskusteluissa on noussut esille kokemus siitä, että maahan muuttaneita ohjataan automaattisesti hakeutumaan tiettyihin koulutuksiin kuuntelematta heidän yksilöllisiä toiveitaan ja haaveitaan. Maahan muuttaneet tulevat Suomeen monista eri syistä ja erilaisista taustoista, joten se, että heidän yksilöllisiä kokemuksiaan ja tarpeitaan ei huomioida, on piilotetun rasismin hyväksymistä.
Kun rasismi kohtaa
Kävin keskustelua maahanmuuttotyön asiantuntijoiden kanssa, ja heidän asiakkaidensa kokemusten mukaan piilotettu rasismi näkyy monella tavalla vaikuttaen arjessa muun muassa asumiseen ja viranomaiskohtaamisiin. Eräälle asiakkaalle oli haettu asuntoa ja asiakas ei ollut omalla nimellään saanut asuntonäyttöä, mutta asiantuntijan soittaessa asunnosta näyttö olisi järjestynyt samalle päivälle. Toisena tilanteena asiantuntija kertoi, että poliisin tehostetussa liikennevalvonnassa, jossa oli tarkastettu pyörien lamppuja, maahan muuttanut henkilö oli saanut sakot, kun asiantuntija itse oli saanut varoituksen.
Kokemustoimija kertoi myös kokemuksestaan, ettei viranomaiset kerro maahan muuttaneelle avoimesti tarjolla olevista palveluista, kuten mahdollisuudesta palkkatuettuun työhön. Samat tilanteet kohtelevat ihmisiä eri tavoin etnisen taustan perusteella, jopa maahan muuttaneen oikeuksien ja mahdollisuuksien kustannuksella.
Rasismin vastavoima
Ennakkoluulot ovat osa meitä. Tärkeää kuitenkin on tiedostaa omat ennakkoluulomme ja käydä pohdintaa siitä, mistä ne voisivat johtua ja mitä niille voisi tehdä. Lisäksi ajattelen, että kulttuurien välinen kohtaaminen on tehokas keino rikkoa ennakkoluuloja ja kasvattaa hyväksyntää erilaisuutta kohtaan sekä tutustua avoimen uteliaasti uusiin erilaisiin ihmisiin. On myös tärkeää antaa ääni heille, jotka rasismia kokevat ja kuunnella, mitä heillä on kerrottavana. Näin jokainen meistä voi omalla toiminnallaan nousta rasismin vastavoimaksi!
Kirjoittaja Anne Pekkala toimii projektikoordinaattorina Hyvä arki yhdessä -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on edistää maahan muuttaneiden osallisuutta, arjen sujuvuutta ja kotoutumista. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Muita rahoittajia ovat Oulun kaupunki sekä hanketoteuttajat. Hankkeen päätoteuttajana toimii Oulun evankelisluterilainen seurakuntayhtymä sekä osatoteuttajina Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr ja Diakonia-ammattikorkeakoulu.