Rasisminvastainen viikko muistuttaa pysähtymään sen äärelle, miten kohtaamme toisemme työelämässä. Ei vain puheissa tai strategioissa, vaan erityisesti tavallisissa, arkisissa tilanteissa. Niissä hetkissä, joissa ihminen tulee joko näkyväksi – tai jää näkymättömäksi.
Työelämä on monimuotoinen jo nyt. Meillä on erilaisia kieliä, kulttuureja, kokemuksia ja tapoja hahmottaa maailmaa. Silti joskus oletamme aivan liikaa, emme ehdi pysähtyä tai menemme vahingossa sen ihmisen ohi, joka on aivan edessämme.
Koen, että kohtaaminen ei ole pelkästään taito, jota joko on tai ei ole. Se on ennemminkin halua ja kiinnostusta katsoa hetki pidempään, kuunnella tarkemmin ja kysyä rohkeasti: “Ymmärsinkö oikein?” Näistä pienistä teoista voi syntyä suuri muutos ja olla merkittävä vaikutus yksittäisen ihmisen kohdalla.
Kun kohtaaminen rakentaa luottamusta
Eräässä tilanteessa työnantaja pohti, tuleeko rekrytoinnista ja työn aloituksesta liian haastavaa, kun hakijan suomen kielen taito ei ollut täydellinen. Hakijan saapuessa yhteiseen tapaamiseen, hän oli selvästi jännittynyt. Hän etsi sanojaan ja yritti ilmaista itseään parhaansa mukaan. Tunnelma oli varautunut ja ilmassa leijui tunne siitä, että kumpikin osapuoli pelkäsi tekevänsä väärin. Kaikkien onneksi työnantaja havahtui ja halusi kohdata hakijan ihmisenä, todeten: “Kerro omalla tavallasi. Minä kysyn, jos en ymmärrä ja voimme käyttää myös kääntäjää.”
Yksinkertainen lause mullisi koko tilanteen, hakija rentoutui ja keskustelu alkoi kulkea. Löysimme uusia tapoja kommunikoida, tutustuimme mahdollisiin työtehtäviin katsomalla ja kiertämällä työpistettä. Siinä hetkessä ei rakentunut vain mahdollinen rekrytointi, vaan yhteys. Kohtaaminen, josta me kaikki lähdimme pois kevyemmin askelin. Joskus ymmärrys löytyy vasta silloin, kun uskallamme olla hieman keskeneräisiä yhdessä. Tunnistaa ja tunnustaa, että emme tiedä kaikkea – eikä meidän tarvitsekaan.
Kun kohtaaminen meinaa jäädä kiireen alle
Toisessa tilanteessa työnhakija oli myös tapaamassa työnantajan edustajaa työhönvalmentajan kanssa. Aikataulu oli tiukka ja työnantajalla oli mielessään pitkä lista asioita, jotka olisi hyvä saada sovittua mahdollisimman nopeasti.
Keskustelu alkoi heti vauhdilla ja sanat olivat monimutkaisia ja puhetyyli nopea. Työnantaja kääntyi työhönvalmentajan puoleen ja puhui pitkiä pätkiä siitä, mitä työntekijältä odotetaan työn tekemiseksi. Työnhakija nyökkäili vieressä kohteliaasti, mutta hänen ilmeestään ja olemuksestaan pystyi havainnoimaan, etteivät kaikki yksityiskohdat välttämättä auenneet – tempo oli liian nopea.
Tilanteessa kukaan ei tarkoittanut pahaa. Oli todennäköisesti vain kiirettä, tottumusta ja ehkä hieman epävarmuutta siitä, miten puhua ihmiselle, joka ei jakanutkaan samaa kieltä tai taustaa. Työhönvalmentaja huomasi tilanteen ja teki pienen, mutta merkittävän teon. Hän pysäytti keskustelun, loi katseen työnhakijaan ja sanoi rauhallisesti: “Pysähdytäänpä hetkeksi. Haluan varmistaa, että ymmärsit mitä työnkuvasi sisältää. Onko jotain, mitä haluat kysyä? Mitä kaipaat perehdytyksen osalta?”
Jälleen tilanne muuttui, siihen tuli enemmän vuorovaikutusta, ei suorittamista tai kiirettä. Kun päämäärään ei pyritty pääsemään ohituskaistaa pitkin, syntyi luottamusta ja kohtaamista.
Kysymisen ja ihmettelyn kulttuuri
Monimuotoisessa työelämässä kukaan meistä ei ole valmis – eikä tarvitsekaan olla. Ymmärrys syntyy kysymällä, kuuntelemalla ja antamalla toiselle tilaa kertoa omalla tavallaan.
Kun uskallamme olla ihmisiä toisillemme, syntyy kulttuuri, jossa jokainen voi tulla nähdyksi ja kuulluksi. Koemme, että käytännön tasolla meidän jokaisen vastuulla on rakentaa rasisminvastaista työtä joka päivä.
Digitaalinen Toimintamalli ja Toimijaverkosto Työllistämiseen (DTTT) -hankkeessa työskennellään sen eteen, että jokaisen osaaminen tulee näkyväksi – riippumatta kielestä, taustasta tai elämäntilanteesta. Hankkeen ytimessä on ajatus siitä, että jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi omana itsenään ja saada siitä arvostusta työelämässä. Hankkeessa rakennetaan Oulun seudun työllisyysalueelle digitaalista toimintamallia, joka madaltaa työnhakemisen ja rekrytoinnin esteitä. Toimintaa kehitetään yhdessä työnantajien, työnhakijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa – työpajoissa, koulutuksissa ja ennen kaikkea arjen kohtaamisissa.