Suomessa kuolee vuosittain yli 700 ihmistä itsemurhan seurauksena – enemmän kuin tieliikenteessä. Menetykset koskettavat kaikkia ikäryhmiä, mutta erityisen huolestuttavaa on nuorten ja työikäisten kuolleisuus. Taustalla voi olla mielenterveyden ongelmia, yksinäisyyttä, hoitoon pääsyn vaikeuksia tai kriisejä.
Kun yhteisö menettää nuoren liikenneonnettomuudessa, suru saa yhteisöllisen käsittelyn. Itsemurhan kohdalla näin ei aina ole – stigma estää avoimuuden ja tekee menetyksestä yksinäisemmän.
Itsetuhoiset ajatukset voivat koskettaa ketä tahansa. Ne eivät ole merkki heikkoudesta, vaan avun tarpeesta. Ratkaisevaa on, että apu on saatavilla, ja ihminen tulee kuulluksi. Kun ammattilainen osaa ja uskaltaa ottaa asian puheeksi, se vähentää ihmisen häpeän kokemusta ja voi siten ehkäistä itsetuhoisuutta.
Ammattilaiset tarvitsevat työkaluja ja tukea
Joskus itsetuhoinen ihminen on hakeutunut avun piiriin ennen itsemurhaa. Tällaiset tapaukset herättävät ammattilaisten keskuudessa syviä kysymyksiä: onko asiakasta autettu parhaalla mahdollisella tavalla? Onko jotain voinut jäädä huomaamatta?
Ammattilaisten kokemuksiin liittyy usein syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunteita, vaikka he olisivat toimineet parhaansa mukaan. Myös työntekijät tarvitsevat tukea ja ymmärrystä, mahdollisuuden käsitellä kokemuksiaan ja aikaa reflektiolle.
ODL:n Reunalta-hankkeessa on haastateltu sekä ammattilaisia että asiakkaita. Moni asiakas kertoo olleensa vuosien varrella useiden palveluiden piirissä, mutta kokee silti jääneensä ilman tarvitsemaansa apua. Ammattilaiset puolestaan kertovat kaipaavansa konkreettisia välineitä: miten ottaa itsetuhoisuus puheeksi, miten tukea ja minne ohjata.
Tarve koulutukselle on valtava. Pelkästään Reunalta-hankkeen webinaareihin ”Itsetuhoisen asiakkaan kohtaaminen” on ilmoittautunut yli 500 ammattilaista. Työyhteisöissä päivitetään ohjeistuksia, mutta pelkkä paperi ei riitä – tarvitaan käytännön toimintamalleja ja koulutusta, jotta ammattilaisilla on työkalupakki arjen vaikeisiin tilanteisiin.
Puheeksi otto vahvistaa toivoa
Itsetuhoisen ihmisen kohtaaminen on vaikeaa kokeneelle ammattilaisellekin – läheisten ei tarvitse tuntea syyllisyyttä epävarmuudestaan. Puheeksi otto ei kuitenkaan vaadi erityistä asemaa, vaan rohkeutta, herkkyyttä ja tietoa. Ammattilainen voi kuunnella, kysyä suoraan ja ohjata oikean avun piiriin. Toivo tarttuu – ja siksi myös ammattilaiset tarvitsevat tukea, jotta he
voivat välittää sitä eteenpäin. Kun ammattilainen uskaltaa ottaa aiheen puheeksi, hän voi ratkaisevasti vaikuttaa siihen, että itsetuhoinen teko vältetään.
Samalla on tärkeää tunnistaa mahdollisuuksien rajat – ammattilainen ei voi tehdä valintoja toisen ihmisen puolesta, mutta hän voi olla rinnalla, auttaa näkemään vaihtoehtoja ja vahvistaa toivon näkymää.
Itsetuhoisuuden syyt ovat aina yksilöllisiä. Jotta apu olisi vaikuttavaa, palveluissa on oltava mahdollisuus tapaamisiin riittävän usein ja pitkäkestoisesti. Vain siten syntyy luottamuksellinen yhteys, jossa päästään puhumaan epätoivon syistä. Kuulluksi tulemisen kautta ja turvallisuudentunteen vahvistuessa ihminen voi alkaa nähdä vaihtoehtoja vaikeassa tilanteessaan – toivo herää. Tätä ammattilainen on vahvistamassa asiakkaan rinnalla.
THL:n koordinoima kansallinen itsemurhien ehkäisyohjelma 2020–2030 tukee näitä havaintoja.
Jokainen itsemurha on liikaa – ja jokainen estetty teko on korvaamattoman arvokas.
Turvataan apu kaikille
Kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää vietetään 10.9. Se muistuttaa, että jokaisella itsetuhoisessa tilanteessa olevalla tulee olla oikeus apuun ja tukeen. Ammattilaisilla täytyy olla riittävät resurssit, koulutus ja työkalut, jotta kukaan ei jäisi yksin, ja itsetuhoisia tekoja voitaisiin ehkäistä.
Hallitus päätti juuri budjettiraameista. Nyt on tärkeää tehdä päätöksiä, joilla turvataan elämää suojelevat palvelut. Leikkaukset mielenterveys- ja järjestötoiminnasta ovat säästöjä väärässä paikassa: ne lisäävät inhimillistä kärsimystä ja aiheuttavat pitkällä aikavälillä suuremmat kustannukset.
Jokainen itsemurha on liikaa – ja jokainen estetty teko on korvaamattoman arvokas.
Kirjoittajat:
Johanna Anttila, projektikoordinaattori, palveluohjaaja. Johanna Anttila on sosiaalialan asiantuntija (sosionomi AMK), neuropsykiatrisen valmentaja, työhönvalmentaja, perhehoidon mentori sekä fysioterapeutti. Hänellä on kokemusta kohtaavasta asiakastyöstä ja kehittämistyöstä aikuisten, lasten ja perheiden kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä. Tällä hetkellä hän työskentelee ODL:llä Reunalta-hankkeessa projektikoordinaattorina, vastaten hankkeen asiakastyöstä ja sen kehittämisestä.
Mira Talala, projektipäällikkö. Mira Talala on kasvatustieteen maisteri, ammatillinen erityisopettaja ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Hän on toiminut monipuolisissa työtehtävissä opetuksen, kasvatuksen ja koulutuksen kentällä. Tällä hetkellä hän työskentelee ODL:llä Reunalta- ja TukiHelmi-hankkeiden projektipäällikkönä.