Vuosi 2022 on ollut monella tapaa vakava vuosi. Eurooppalaisina meidän silmiemme eteen on punoutunut haasteiden, huolten ja jopa kauhun verkko, jonka kaltaista emme ole osanneet kuvitellakaan. Tuon verkon säikeet ulottuvat jokaisen suomalaisen elämään ja monen kohdalla arjen solmut uhkaavat kiristyä aivan liiaksi. Elämän kivijalkakysymykset pysäyttävät; riittääkö meille turvaa, toimentuloa, ruokaa, lämpöä.
Jos haluat kurottaa jonkun asian merkityksen syvään ytimeen, kokeilepa kysyä viisi kertaa peräkkäin, miksi. Me ODL:llä kysyimme tänä vuonna vähintään viisi kertaa, miksi olemme olemassa? Vastaus tiivistyi uuteen sloganiin Yhdessä elämän solmuissa. Solmu on yhtäältä ilmaus sille, että on kohdattu haaste. Samalla solmu on jotain, mikä yhdistää, liittää asioita toisiinsa. Asiat voivat olla solmussa, arjen hallinta ja elämäntavat samoin, monesti mieli ja kehokin. Solmu on muutoksen kohta, pysähtymisen kohta. Joskus solmu elämänpolulla peittää kaiken näkyvyyden tulevaisuuteen.
Elämän solmuissa yksi tarvitsee osallisuutta ja tukea, toinen asiantuntijan viisautta, kolmas ehkä kodin. Joku tarvitsee merkityksellistä tekemistä, joku paikan, jossa kohdata. Joskus solmuja on osattava löysätä, joskus taas tarvitaan yhä vahvempia liitoksia, voimaa ja kestävyyttä. Akuutilla avulla on paikkansa, samoin ennaltaehkäisevällä tuella. Taustalle tarvitaan tutkimusta, yhteistyötä, kehitettyjä uusia ratkaisuja – siis solmujen aukomista ja uusia liitoksia. Tätä kaikkea me ytimestämme ja päivittäisestä arjestamme löysimme.
Taidat löytää haastavat solmukohtasi sinäkin, jos pysähdyt katselemaan taaksepäin. Etsi katseellasi myös niitä kohtia, joissa olet kulkenut rinnalla, jakanut elämää, sitonut hyvän, yhdistävän solmun ja pitänyt siitä tiukasti kiinni. Joskus kaikki tuo voi olla voimassa yhtä aikaa, se on elämän luonne. Ei ole olemassa auttajia ja autettavia; on vain toisiaan kohti kurkottelevia ihmisiä, jotka toisinaan ovat solmun keskellä puristuksissa, toisinaan hyvien liitosten suojissa. Tärkeää on, että löytäisimme mahdollisuuden olla solmuissamme jonkun toisen kanssa yhdessä silloin, kun yhteyttä ja tukea kaipaamme.
Oman elämän ja ympäröivän maailman solmut ja huolten verkot herättävät pelkoa. Pelko ei ollut vierasta jouluyön paimenille, ei talliin majoittuneille vastasyntyneen vanhemmille. Ei se ollut vierasta Joulun lapsen elämänsä varrella kohtaamille, rinnalla kulkijaa kaipaaville tai apua tarvitseville. Jouluevankeliumin vahvana viestinä kaikuu koko maailmalle; älä pelkää! Seimeen syntynyt antoi elämällään esimerkin rinnallakulkemisesta, huolten ja murheiden jakamisesta. Jospa mekin kulkisimme solmuissamme yhdessä. Pelko pienenisi ja hyvä valtaisi alaa.