Tutkijan työ herättää moninaisia mielikuvia. Ovatko tutkijat kammioonsa hautautuneita kummajaisia, joiden kontakti todellisuuteen on kadonnut jo kauan sitten?
Tutkijat varmaankin luulevat itsestään liikoja ja keskustelevat sivistyneesti aiheesta kuin aiheesta. Luultavasti he pukeutuvat jakkupukuun ja kasvattavat lapsiaan akateemiselle uralle jo taaperosta saakka.
Entäs liikuntatutkijat sitten? He vasta ovatkin erikoista porukkaa! Heidän täytyy olla himourheilijoita, jotka syövät vain porkkanoita. Todennäköisesti he monitoroivat erilaisilla härpäkkeillä kehonsa toimintaa 24/7. Suurin stressin aihe liikuntatutkijoille lienee oman kehon rasvaprosentti. Vähintäänkin yhtä suurta kuormitusta aiheuttaa lapsen kuskaaminen mahdollisimman moniin harrastuksiin, jotta siitä naperosta kasvaa varmasti huippu-urheilija!
Tässä tulee tylsä totuus:
Myytti 1: Liikuntatutkija juoksee urheilijoiden perässä erilaiset mittarit mukanaan. Osittain totta. Liikuntatutkijat voivat tutkia huippu-urheilijoita. Toisaalta valtaosa meistä pohtii, kuinka kaikista vähiten liikkuvat motivoituisivat lisäämään edes kevyttä liikkumista ja vähentämään istumista. Ja ainakaan tämä liikuntatutkija ei edes pysyisi yhdenkään urheilijan perässä.
Myytti 2:Liikuntatutkijat eivät istu työssään, koska he tutkivat sitä, miksi istuminen tappaa. Tarua. Valtaosa liikuntatutkijoiden työpäivistä kuluu työpöydän ääressä ruutua tuijottaen. Ja vaikka kuinka puhumme istumisen vaaroista, unohdamme taukojumpan liian usein uppoutuessamme tutkimusartikkeleihin.
Myytti 3: Liikuntatutkija on sporttinen ja tehokas sekä mittaa vähintäänkin liikkumista, sykettä ja palautumista. Mahdollisesti. Mukaan mahtuu kuitenkin myös hyvinvointiliikkujia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa urheilu tai liikunnan suorittaminen. Mittausdatan tutkiminen työssä voi olla ihan riittävästi ja useat liikuntatutkijat kuuntelevat mieluummin kehoaan. Miten tänään voin ja millaista liikuntaa kaipaan?
Myytti 4: Liikuntatutkija on Excel-nero, joka vääntää tylsästä datasta käppyröitä ja esittelee niitä hienoissa seminaareissa. Totta ja tarua. Liikuntatutkija esittää tutkimustuloksiaan tutkijoille suunnatuissa seminaareissa. Minulle merkittävämpi osa työtä on esittää tutkimustulokset kansantajuisesti niissä medioissa ja tilaisuuksissa, missä tieto saadaan kohderyhmän käyttöön. Vähintään yhtä tärkeää on jalkauttaa tutkittua tietoa esimerkiksi terveydenhuollon toimijoille. Ja mitä Excel-nerouteen tulee, usein tilastotieteilijä on liikuntatutkijan pelastus.
Myytti 5: Liikuntatutkija kuskaa lapsiaan mahdollisimman moneen harrastukseen ja toivoo lapsistaan huippu-urheilijoita. Riippuu henkilöstä. Liikuntatutkijat pyrkivät varmastikin mahdollistamaan lastensa monipuolisen liikkumisen ja motoristen taitojen opettelun. Toisaalta liikuntatutkijan perheessä voidaan korostaa liikkumisen pehmeitä arvoja, kuten hyvää oloa, hauskuutta ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Pitkät treenimatkat ja niihin liittyvä autossa istuminen voivat myös mietityttää liikuntatutkijaa. Toisaalta kilpaurheilukin on ihan jees, mikäli lapsi sitä itse haluaa.
Myytti 6: Liikuntatutkijan työ voi liittyä yksilön tai koko väestön hyvinvointiin. Liikuntaa voidaan tarkastella terveyden lisäksi myös esimerkiksi talouden tai ympäristön näkökulmasta. Totta. Liikuntatutkijat tutkivat liikkumisen ja terveyden välisiä yhteyksiä, mutta työ on varsin monitieteistä. Liikuntatutkija voi tutkia myös sitä, mikä on liikkumattoman elämäntavan hintalappu tai esimerkiksi sitä, miten kaavoitus tai lähiluonto vaikuttavat liikuntakäyttäytymiseen.
Miia Länsitie
Kirjoittaja on liikuntalääketieteen tutkija ja hyvinvointiliikkuja.