Epätoivottu yksinäisyys voi aiheuttaa kaikille meistä hätää, psyykkistä kipua ja merkityksettömyyden tunnetta. Mutta miten yksinäisyys näkyy aivojen tasolla etenkin ikääntyvillä ja mitä se aiheuttaa?
Yksinäisyys käynnistää aivojen hälytysjärjestelmän
Olemme sosiaalinen laji ja luontoomme kuuluu olla vuorovaikutuksessa ja muodostaa suhteita muiden ihmisten kanssa. Se, ettemme saa olla osa laumaa, ei ole vain surullista, vaan pitkittyessään myös haitallista terveydelle.
Voisi kuvitella, että aivot jatkuvassa yksinäisyydessä ja ärsykkeiden puutteessa passivoituvat ja menevät lepotilaan. Mutta todellisuudessa aivojen uhkaverkosto alkaa hälyttää vaaraa, jota yksinäisyys ja laumasta eroaminen sille merkitsee. Ikävän olon tarkoituksena on saada meidät taas hakeutumaan muiden ihmisten seuraan ja turvaan.
Aivot voivat yrittää helpottaa sosiaalista nälkää luomalla sisäistä sosiaalista maailmaa. Ihminen uppoutuu muistoihin, kaipuuseen, murehtimiseen ja kuvitteellisiin vuorovaikutustilanteisiin.
Pitkittynyt yksinäisyys muuttaa vuorovaikutusta
Aivojen toiminta on tarkoituksenmukaista ja tähtää yksilön selviytymiseen, mutta pitkään jatkuessaan kuormittavat tilanteet voivat aiheuttaa epäsuotuisia ja salakavalia muutoksia aivoissa.
Yksinäisyyden pitkittyessä vuorovaikutuksesta alkaa tulla sisäänpäin kääntynyttä ja puolustautuvaa. Kun yksinäisyyttä kokeva ihminen kohtaa muita, hänen aivonsa tulkitsevat neutraalitkin sosiaaliset vihjeet, kuten ilmeet tai katseet, herkemmin vihamielisiksi tai uhkaaviksi. Aivot skannaavat jatkuvasti hylätyksi tulemisen uhkaa, mikä vaikuttaa tarkkaavuuteen, havainnointiin ja muistiin.
Tavallisissa arjen kohtaamisissa aivot ”kalibroituvat”, mutta yksinäisellä kyky lukea muiden ilmeitä tai ymmärtää muiden aikeita voi muuttua epävarmaksi. Ihminen saattaa alkaa vetäytyä sosiaalisista tilanteista entistä enemmän, koska vuorovaikutus tuntuu liian kuormittavalta tai ahdistavalta vääristyneen herkkyyden vuoksi.
Sosiaalinen vuorovaikutus haastaa aivoja
Sosiaalinen vuorovaikutus on yksi monimutkaisimmista kognitiivisista tehtävistä, koska se vaatii muistia, ennakointia, kielitaitoa ja motoriikkaa. Jos aivoyhteyksiä ei käytä, ne hiljalleen heikentyvät. Jos ikääntyvä ihminen ei pääse pitkään aikaan haastamaan aivojaan aidolla vuorovaikutuksella, sosiaalisen aivoverkoston harmaa aine alkaa kirjaimellisesti huveta. Aktiivinen sosiaalinen elämä suojaa aivoja muistisairaudelta.
Yksinäisyys voi korostua elämänmuutoksissa
Ikääntyvissä on paljon yksin asuvia ja yksinäisyyttä kokevia, ja yksinäisyys vaikuttaa heihin monella tavalla, esimerkiksi unen laatuun. Se, ettei öisinkään koe olevansa turvassa, voi aiheuttaa mikroheräämisiä ja levottomampaa unta.
Yksinäisyys voi korostua myös kohdatessa elämänmuutoksia ja menetyksiä. ”Yksinäisyys on semmoinen peikko”, totesi eräs puolisonsa vastikään menettänyt rouva. ”Mörönsyötit” ovat vanhastaan olleet pimeää pelkäävien tai vaikeassa elämäntilanteessa olevien seurana ja turvana. Kaikilla ei kuitenkaan ole turvaa yksinäisyyden mörköjä ja peikkoja vastaan.
Yksinäisyyden vaikutukset voivat kertautua
Yksinäisyyden kokemus on myös tavallaan tarttuvaa, koska se vaikeuttaa vuorovaikutustilanteita virheellisten tulkintojen kautta, ja näin sen vaikutus leviää ja kertautuu. Äkäisellä ja epäluuloisella käytöksellä voi tahtomattaan työntää ihmisiä pois, ja muutkin kokevat itsensä yksinäisemmiksi ja ehkä vuorovaikutustaitonsa heikommiksi.
Ja vaikka saisi kuinka paljon apua ja tukea, mutta kokee jäävänsä siitä velkaa, ei se poista yksinäisyyden tunnetta. Olennaista on, että saa olla tasavertaisessa suhteessa ja viettää mukavaa aikaa yhdessä.
KotiKummin kanssa jaetaan arkea ja muistoja
ODL:n KotiKummit-toiminnassa vapaaehtoiset tapaavat yksinäisyyttä kokevia ikääntyviä. Vapaaehtoiset ovat kertoneet, että ikääntyvien elämästä puuttuisi paljon ilman heidän käyntejään. Parasta on ajan viettäminen yhdessä, juttelu, kahvittelu ja ulkoilu. Monesti myös pelataan yhdessä ja voidaan vaikka vaihtaa kirjavinkkejä.
On tärkeää, että ikääntyvät saavat muistella elämäänsä ja rakentaa oman elämänsä tarinaa vapaaehtoisen kanssa, ja vapaaehtoiset ovat iloisia, kun saavat kuulla vanhoja tarinoita. Vapaaehtoiselle voi avautua myös asioista, joista omalle perheelleen ei voisi puhua. KotiKummin kanssa voi jakaa päivänpolttavat asiat ja oman elämän historian isot ja pienetkin muistot.
Eräs vapaaehtoinen kertoo: ”Ehdin usein olla pitkiä aikoja hänen luonaan, ja siitä hän on kiitellyt, kun ei ole kiire mihinkään.”
Joillakin ikääntyvistä on muistisairautta: ”Ystäväni alkaa olla hieman muistisairas ja hän kertoo samoja juttuja lapsuudesta ja nuoruudesta uudelleen ja uudelleen. Kuuntelen jutut aina yhtä innolla ja kyselen uudelleen samoja asioita. Jutut ovat usein myös hauskoja, joten nauramme yhdessä jutuille.”
Kohtaaminen merkitsee myös vapaaehtoiselle
Eräs yli 90-vuotias rouva on sanonut, että hänkin tuntee nuortuvansa joka kerta, kun tapaa KotiKumminsa. Ja ikääntyvän pyyntö ”tulethan kohta taas käymään” lämmittää myös vapaaehtoisen sydäntä.
Kuva: 90-vuotias herra on päässyt ulkoilemaan KotiKumminsa kanssa.
Lähde
Blogin lähteenä käytetty artikkelia Cacioppo, J. T. & Cacioppo, S. 2014: Social Relationships and Health: The Toxic Effects of Perceived Social Isolation
KotiKummit-toiminnassa vapaaehtoinen tuo ikääntyneen arkeen seuraa, iloa ja kiireettömiä kohtaamisia. Yhteinen aika voi olla juttelua kahvikupin äärellä, ulkoilua tai muuta mukavaa tekemistä, joka rakentuu molempien toiveiden ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Tärkeintä on olla läsnä ja jakaa hetki yhdessä, ja ODL:n työntekijä kulkee vapaaehtoisen tukena koko matkan ajan. Tule sinäkin mukaan ehkäisemään yksinäisyyden leviämistä: odl.fi/vapaaehtoiseksi