Pitkään jatkunut liian vähäinen liikkuminen aikuisiällä kasvattaa kehon stressikuormaa, osoittaa Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 perustuva laaja seurantatutkimus. Sen sijaan liikuntasuositusten mukainen liikkuminen näyttää suojaavan elimistöä haitalliselta stressiltä.
ODL Liikuntaklinikan ja Oulun yliopiston yhteistyönä tehty tutkimus osoittaa, että liikuntatottumuksilla aikuisuuden eri vaiheissa on merkitystä sille, kuinka paljon elimistöön on kertynyt pitkäaikaista stressikuormaa keski-ikään mennessä.
Tutkimuksessa seurattiin yli 3 300:aa Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 kuuluvaa henkilöä 31 vuoden iästä 46 vuoden ikään asti. Osallistujien vapaa-ajan liikuntaa tarkasteltiin suhteessa Maailman terveysjärjestö WHO:n liikuntasuosituksiin. Lisäksi mitattiin niin sanottua allostaattista kuormaa, joka kuvaa pitkäaikaisen stressin elimistölle aiheuttamaa kuormitusta.
Tulosten mukaan niillä henkilöillä, jotka eivät täyttäneet terveysliikuntasuosituksia seurantajakson aikana, oli keski-iässä suurempi stressikuorma kuin niillä, jotka liikkuivat suositusten mukaisesti. Myös liikkumisen väheneminen aikuisiällä oli yhteydessä lisääntyneeseen stressikuormaan.
Sen sijaan henkilöt, jotka lisäsivät aktiivisuuden määrää aikuisuuden aikana, eivät eronneet stressikuorman osalta aktiivisesti liikkuneista.
– Tulokset viittaavat siihen, että liikunnan merkitys ei rajoitu yksittäisiin elämänvaiheisiin, vaan säännöllinen liikkuminen koko aikuisiän ajan voi suojata elimistöä pitkäaikaisen stressin haitallisilta vaikutuksilta, toteaa väitöskirjatutkija Maija Korpisaari.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu Psychoneuroendocrinology-tiedelehdessä: Maija Korpisaari, Anna-Maiju Leinonen, Tiina Ikäheimo, Mikko Tulppo, Marjo Seppänen, Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, Raija Korpelainen, Vahid Farrahi, Tiina Lankila. Association of longitudinal changes in physical activity with allostatic load in midlife. Psychoneuroendocrinology, Volume 184, 2026.
Lue lisää Oulun yliopiston nettisivuilta.