Leipäjonojen ilmestyminen katukuvaan järkytti aikanaan suomalaisia. Jonot tekivät laman aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta näkyvän ilmiön. Sitä ei voinut väistää, kun ruokakassia jonottaviin ihmisiin törmäsi tutussa kadunkulmassa omassa kotikaupungissa.
Ruoka-apujonot ovat jääneet pysyväksi osaksi kaupunkikuvaa. Niiden lisäksi keskuudessamme kiemurtelee myös pitkä, näkymätön jono. Jono, joka koostuu psykiatrista hoitoa tai hoidon arviointia odottavista lapsista ja nuorista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilaston mukaan alle 23-vuotiaita jonottajia oli heinäkuun lopussa koko maassa lähes 1800 ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella yli 550.
Mielenterveyden ongelmat vaikuttavat vielä aikuisuudessa
Nuorten psyykkinen oireilu on lisääntynyt niin voimakkaasti, että puhutaan jo nuorten mielenterveyskriisistä. Ahdistus- ja masennusoireista kertoo kouluterveyskyselyssä jo kolmasosa tytöistä ja viidesosa pojista. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös Turun yliopiston tutkimuksessa, jonka mukaan erityisesti nuorten kohdalla oireilun yleistyminen on ollut poikkeuksellisen suurta viime vuosien aikana.
Oireita ei voi ohittaa nuoruusikään kuuluvina tilapäisinä koettelemuksina. Äskettäin julkaistun väitöskirjan mukaan lapsuus- ja nuoruusiän psykiatriset ongelmat lisäävät selkeästi riskiä jäädä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle aikuisuudessa. Työelämään mukaan pääseminen oli tutkimuksen mukaan erityisen haastavaa niille nuorille, joilla oli diagnosoitu psykiatrinen tai neuropsykiatrinen häiriö, ja opinnot toisella asteella olivat jääneet kesken.
Psyykkinen oireilu pysäyttää elämisen
Oireet voivat myös estää elämästä sellaista nuoruutta ja arkea kuin itse haluaisi. Kaupassa käynti, harrastaminen ja läheisten ihmissuhteiden ylläpitäminen voi käydä vaikeaksi, jos masennus vetää sängynpohjalle tai ahdistus estää menemästä ulos.
Jonottamisen aikana ongelmat voivat pahentua ja kroonistua. Pitkät odotusajat voivat johtaa siihen, että hoidon tarve kasvaa entisestään. Tämä voi aiheuttaa merkittäviä haittoja yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille, ja samalla lisätä yhteiskunnan kustannuksia pitkällä aikavälillä.
On aivan selvää, ettei tämän tilanteen ratkaisua voi sälyttää erikoissairaanhoidon tehtäväksi. Vaikka Pohteen palveluissa tehdään töitä kaikin voimin jonon lyhentämiseksi, uusia nuoria tulee sen jatkoksi jatkuvasti.
Katse pitää kääntää siihen, miten me aikuiset toimimme omissa yhteisöissämme, ja miten kodeissa, kouluissa ja peruspalveluissa kohdataan tukea tarvitsevat nuoret. On myös tunnistettava ja tunnustettava erilaisten järjestöjen ja koko kolmannen sektorin rooli tuen ja avun järjestämisessä perheille, lapsille ja nuorille.
Ensimmäinen tehtävä on kuitenkin tehdä näkymätön jono näkyväksi. Tämän jälkeen sitä ei voi enää väistää.
Kirjoittaja Mikko Oranen työskentelee Hoivatie Oy:n kehitysjohtajana. Koulutukseltaan Mikko on psykologian lisensiaatti ja kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi sekä työnohjaaja.
ODL, Nuorten Ystävät ja Hoivatie ottavat kantaa nuorten mielenterveyskriisiin ja yhä pidentyviin hoitojonoihin. Haluamme nostaa esiin mielenterveyden haasteita, mutta myös niihin toimivia ratkaisuja. Maailman mielenterveyspäivänä 10.10.2024 julkaisemme mielenterveyskriisiin liittyvän blogisarjamme toisen kirjoituksen. Seuraa somessa #hoitojonossa -kampanjaa.