Työhyvinvointi lastensuojelun sijaishuollossa – ilmiöt ja havainnot
Julkaistu
Lastensuojelun sijaishuollon työntekijät tekevät emotionaalisesti vaativaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Työhyvinvointi ei synny itsestään, vaan se rakentuu monista toisiinsa kytkeytyvistä tekijöistä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan keskeisiä työhyvinvointiin liittyviä havaintoja kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten ja selvitysten pohjalta. Niiden mukaan keskeisiä työhyvinvoinnin tukipilareita ovat työn merkityksellisyyden kokemus, yhteisöllisyys ja kollegiaalinen tuki, resilienssi ja palautumisen mahdollistaminen, ammatillinen osaaminen sekä hyvä johtaminen ja arvostava organisaatiokulttuuri.
Lastensuojelun sijaishuollon työntekijät tekevät vaativaa ja merkityksellistä työtä, mutta se on useilla eri tavoilla kuormittavaa. Työhyvinvointi ei ole itsestäänselvyys – se rakentuu monista tekijöistä, jotka liittyvät niin yksilöön, työyhteisöön kuin johtamiseen. Tutkimusten ja erilaisten selvitysten perusteella voidaan tunnistaa keskeisiä ilmiöitä, jotka joko tukevat tai haastavat työntekijöiden hyvinvointia. Tähän on koottu seitsemän eri tutkimuksen, opinnäytetyön tai selvityksen tuloksista niitä tekijöitä, joilla on merkitystä lastensuojelun sijaishuollon työntekijöiden työhyvinvointiin. Tärkeätä työntekijöiden työhyvinvoinnille on pohjimmiltaan se, että saatuaan oikeanlaista tukea ja arvostavaa kohtaamista, lapsi tai nuori onnistuu tavoitteidensa saavuttamisessa. (Stauffer ja Sysmäläinen, 2020; Nikkari, 2022). Myös arvoilla on merkitystä, Kotirannan (2024) mukaan käytännön työssä oma arvomaailma vaikuttaa siihen, millaisena työ koetaan ja millaista rajausta työn sujumiseksi ollaan valmiit tekemään.
Työhyvinvoinnin tukipilarit
Tutkimuksista ja selvityksistä nousi esille työn merkityksellisyyden kokemus. Tämä kokemus merkityksellisyydestä toimii voimavarana ja auttaa jaksamaan vaativissa tilanteissa. Merkityksellisyyden tunne syntyy erityisesti lasten kanssa tehtävästä työstä ja mahdollisuudesta vaikuttaa heidän elämäänsä positiivisesti. Abrahamin ym. (2022) mukaan tarvintaan työntekijöiden työn merkityksellisyyden tunnustamista, kuormitustekijöihin puuttumista (vuorotyö, haastavat asiakastilanteet, tunnekuormitus) ja ammatillisen osaamisen vahvistamista. Tutkimusten mukaan näihin voidaan vaikuttaa yhteisöllisyydellä, työnohjauksella, koulutuksella ja itseluottamuksen lisäämisellä. Tärkeää olisi saada koettua stressiä vähenemään ja vahvistaa resilienssiä. Samoin Reinikaisen (2012) pro gradu -tutkielmassa nousi esiin, että tärkeä voimavara on työntekijöiden kokema työn merkityksellisyys. Työntekijät näkevät työnsä merkittävänä, mutta toivovat enemmän arvostusta työlleen (Reiman, 2025).
Hyvä työyhteisö ja kokemus yhteisöllisyydestä ovat työhyvinvointia tukevia tekijöitä (Seppälä, 2022). Kollegiaalinen tuki, avoin vuorovaikutus ja mahdollisuus jakaa kokemuksia auttavat jaksamaan työssä. Yhteisöllisyys lisää myös työn mielekkyyttä ja vähentää yksinäisyyden tunnetta. Reinikainen (2012) toteaa, että työhyvinvointi rakentui erityisesti sosiaalisesta pääomasta – luottamuksesta, yhteisöllisyydestä ja arvostuksesta. Merkittävimmäksi tutkimustulokseksi nousi kuitenkin kolme voimavaraa, jotka olivat sosiaalinen ja psykologinen pääoma sekä työn merkitys ja vaikuttavuus. Ilman niitä työn imu vähenee lastensuojelutyössä. Möllärin ja Raudaskosken (2021) tutkimuksessa korostui työyhteisön tuki ja avoin vuorovaikutus. Tätä voidaan vahvistaa antamalla positiivista palautetta, joka nähtiin myönteistä työilmapiiriä tukevana (Kuivamäki, 2022) samoin kuin työyhteisön kesken jaettu informaatio merkityksellisistä hetkistä ja kokemuksista (Oikarinen ym., 2020).
Työyhteisön ohella työntekijöiden omalla resilienssillä ja palautumisen mahdollisuudella on osuutensa työnhyvinvoinnissa. Työntekijöiden resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky on keskeinen suojaava tekijä. Palautumista tukevat esimerkiksi työnohjaus, riittävät tauot ja mahdollisuus vaikuttaa työvuoroihin. Resilienssi auttaa käsittelemään stressiä ja ehkäisee työuupumusta.
Kohti parempaa työhyvinvointia
Vaikka työ koetaan merkitykselliseksi, siihen liittyy monia kuormittavia tekijöitä. Vuorotyö, haastavat asiakastilanteet, jatkuva valppaus ja henkilöstövaje voivat johtaa uupumukseen. Järvisen (2022) opinnäytetyö osoitti, että lastensuojelun sijaishuollon työntekijöiden henkiseen hyvinvointiin vaikuttavat työn henkiset kuormittavuustekijät, henkisen ja fyysisen väkivallan uhka, henkilöresurssien puute, asiakkaiden haastavuus, työyhteisön kuormittavuus, esihenkilön tuen puute, lainsäädäntö, vuorotyö, pitkät työvuorot, alan heikko palkkaus, alan negatiivinen julkisuuskuva sekä työstä aiheutuva uupumus. Emotionaalinen kuormitus syntyy erityisesti silloin, kun työntekijä kohtaa lasten traumaattisia taustoja ilman riittävää tukea. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää sekä yksilöllisiä että rakenteellisia ratkaisuja.
Onneksi on mahdollista vaikuttaa niihin tekijöihin, jotka määrittävät, kuinka henkisesti kuormittavaksi ja emotionaalisesti raskaaksi työ koetaan. On tunnistettu, että vuorotyö, haastavat asiakastilanteet ja jatkuva valppaus voivat johtaa uupumukseen. Möllärin ja Raudaskosken (2021) näkemyksen mukaan kiire, henkilöstövaje ja jatkuvat muutokset kuormittivat työntekijöitä merkittävästi. Emotionaalinen kuormitus syntyy erityisesti silloin, kun työntekijä kohtaa lasten traumaattisia taustoja ja käyttäytymishaasteita ilman riittävää tukea. Milne, Ratushniak & Nguyen (2024) tutkivat sijaishuollon työntekijöiden omien lapsuuden haitallisten kokemusten (ACEs) vaikutusta työhyvinvointiin. Heidän mukaansa resilienssi toimi suojaavana tekijänä työuupumusta ja myötätuntostressiä vastaan. Keskeinen havainto oli, että työntekijöiden hyvinvointi vaikuttaa suoraan heidän kykyynsä tarjota hoivaa lapsille.
Työntekijät kokevat, että heidän kykynsä kohdata haastavia tilanteita perustuu osaamiseen ja itseluottamukseen. Koulutus ja tuki lisäävät varmuutta ja auttavat hallitsemaan stressiä. Voidaan tiivistää, että ammatillinen osaaminen on keskeinen osa työhyvinvointia lastensuojelun sijaishuollossa. Ammatillisen osaamisen varmistamiseksi tarvitaan riittävästi koulutusta, jotta työntekijöillä on valmiuksia ymmärtää lasten käyttäytymistä ja reagoida siihen rakentavasti. Tämä lisää työn hallinnan tunnetta ja vähentää epävarmuutta arjen haastavissa tilanteissa. Vahva minäpystyvyyden tunne luo uskoa myös tulevista haasteista selviämiseen (Liikala, 2020). Vaativassa asiantuntijatyössä kehittyminen edellyttää jatkuvaa reflektointia – työntekijän on voitava tarkastella asiakastilanteita, omia ratkaisujaan ja työtä ohjaavia ammatillisia periaatteita (Laukkanen, 2022). Yhteisöllisyys ja mahdollisuus reflektointiin, esimerkiksi työnohjauksen kautta, tukevat jaksamista ja vahvistavat resilienssiä.
Hyvä johtaminen ja kokemus arvostuksesta ovat olennaisia työhyvinvoinnin kannalta. Työntekijät toivovat osallistavaa johtamista, jossa heidän näkemyksensä otetaan huomioon ja he saavat tukea arjen haasteisiin. Luottamus esihenkilöön ja tunne siitä, että oma työ on arvostettua, vahvistavat sitoutumista ja jaksamista. Lastensuojelun Keskusliiton selvityksen (Tiili & Kuokkanen, 2021) mukaan työhyvinvointia voidaan edistää muun muassa parantamalla palkkausta, lisäämällä henkilöstöresursseja ja kehittämällä käytäntöjä, jotka lievittävät henkistä kuormitusta ja ehkäisevät väkivallan uhkaa työyhteisöissä sekä palautteen antamisen kulttuuria vahvistamalla (Vuorenmaa & Junttila, 2025). Reinikaisen (2012) mukaan mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, joustavat käytännöt ja toimiva esihenkilötyö tukevat merkittävästi työntekijöiden jaksamista. Fredman ja Lindroos (2025) lisäävät tähän vielä palautteenannon, tasapuolisen kohtelu sekä tuen anto haastavissa tilanteissa. Koskisen ja Laakkosen (2024) kehittämä työhyvinvointimalli puolestaan tarjoaa konkreettisia keinoja työntekijöiden tukemiseen. Mallissa korostetaan palautumisen mahdollistamista, työnohjauksen säännöllisyyttä sekä työhyvinvoinnin johtamista osana jokapäiväistä työtä.
Merkityksellistä työhyvinvoinnille on mahdollisuus palautumiseen. Ahokkaan ja Kattilan (2025) opinnäyteytössä erityisesti vapaa-ajan riittävyys ja sen laadukas hyödyntäminen nousivat keskeisimmiksi palautumisen kannalta. Samaa teemaa tuo esille Isopoussu (2021): työhyvinvointia yksilöllisellä tasolla tuki erityisesti vapaa-aika levon, harrastusten ja perhe- tai muun sosiaalisen elämän kautta. Myös Pohjolan (2024) ja Nikkarin (2022) tutkielmissa nousi esiin läheisten ja harrastusten merkitys lastensuojelussa työskentelevien työntekijöiden vapaa-ajan voimavaratekijänä.
Tessi-hanke – ratkaisuja käytännön tasolla
Tessi-hankkeen tavoitteena on lastensuojelun sijaishuollon työntekijöiden hyvinvoinnin ja jaksamisen parantaminen edistämällä terveellisiä elintapoja ja mielen hyvinvointia. Hankkeessa kehitetään työyhteisötason työhyvinvoinnin edistämisen toimintamalli ja vertaistukeen perustuva Tsempparimalli. Vertaistuesta eli Tsempparimallista voi lukea lisää Tsemppari-toiminta lasten sijaishuollon työntekijöiden hyvinvoinnin tukena (Wiens, 2024)- ja Tsemppari-toiminta tukee lastensuojelun sijaishuollon työntekijöiden hyvinvointia (Wiens, 2025) -julkaisuista. Tutkimuksissa ja selvityksissä korostettiin myös työnohjauksen merkitystä (ks. Laukkanen, 2022). Hankkeessa onkin tehty opinnäytetyö (Kilpeläinen ym., 2025) työnohjauksen merkityksestä sijaishuollossa erityisesti miesohjaajien näkökulmasta.
Tessi-hanketta edeltävässä JALAS-esiselvityshankkeessa tuotettiin tietoa, jonka avulla työhyvinvointia voidaan tukea työntekijän omaa roolia vahvistamalla. Pääpaino tarkastelussa oli elintavoissa, voimavarojen vahvistamisessa ja niissä mielen hyvinvointia tukevissa tekijöissä, jotka edistävät palautumista ja ehkäisevät työuupumusta. Esiselvitysraportissa todetaankin, että sijaishuollon työntekijöiden työhyvinvointia kokonaisvaltaisesti edistävälle toiminnalle on tarvetta. (Mettovaara & Tuovinen-Kakko, 2023).
Aikaisempien tutkimusten ja selvitysten tuloksiin perustuen vaikuttaa siltä, että hankkeessa on hyvin tunnistettu keskeiset sijaishuollon työntekijöiden työnhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Näihin tunnistettuihin haasteisiin on lähdetty yhdessä työntekijöiden kanssa kehittämään kestäviä ratkaisuja. Hanketyö jatkuu vuoden 2026 marraskuun loppuun asti, joten aikaa on vielä kehittää toimintamalleja toimiviksi ja juurtuviksi.
Koska työhyvinvointi sijaishuollossa rakentuu monista tekijöistä, on tämä huomioitava intervention eri tavoissa ja malleissa. Tutkimustulokset korostavat työyhteisön merkitystä, palautumisen mahdollisuuksia ja työn merkityksellisyyttä keskeisinä tekijöinä työhyvinvoinnin tukemisessa. Kun työntekijöitä tuetaan kokonaisvaltaisesti – emotionaalisesti, sosiaalisesti ja organisatorisesti – he jaksavat paremmin ja voivat tarjota lapsille ja nuorille turvallista ja laadukasta hoivaa.
Kirjoittaja: Varpu Wiens, DIAK
Lähteet
Abraham, L., Elgie, S., Soares, V., Beale, C., & Hiller, R. (2022). A qualitative study of the views and experiences of those working in residential children’s homes. Scottish Journal of Residential Child Care. https://strathprints.strath.ac.uk/84160/
Ahokas, N., & Katila, H. (2025). Lastensuojeluyksikön työntekijöiden kokemuksia työhyvinvoinnista: Millaiset asiat auttavat palautumaan kuormittavasta työstä? [Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/889461
Fredman, J., & Lindroos, M. (2025). Työhyvinvointia tukeva johtaminen sijaishuollossa. https://www.theseus.fi/handle/10024/887741
Isopoussu, T. (2021). Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä työhyvinvoinnista. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64788
Järvinen, J. (2022). Henkinen kuormittuneisuus lastensuojelun sijaishuollon työssä [Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/783805
Karjalainen, S., & Lehtola, M. (2024). Lastensuojelun työyhteisön näkemyksiä työhyvinvoinnin kehittämisestä ja johtamisesta:” Näitä pieniä juttuja, mistä saattaakin tulla sit isoja” [Opinnäytetyö, Laurea-ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/858375
Kilpeläinen, T., Niskajärvi, M. & Wiens, V. (8.5.2025). Työnohjauksen merkitys sijaishuollossa – miesohjaajien kokemuksia. Dialogi. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125748
Koskinen, A., & Laakkonen, E. (2024). Työhyvinvointimallin kehittäminen lastensuojelutyön organisaatioon [Opinnäytetyö, LAB-ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/856066
Kotiranta, J. (2024). Työhyvinvointia tukevat työkäytännöt lastensuojelun sosiaalityössä. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/65881
Kuivamäki, R. (2022). Positiivisen palautteen saamisen merkitys työhyvinvoinnissa lastensuojelun työkentällä [Opinnäytetyö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/781844
Laukkanen, J. 2022. Työnohjauksella työhyvinvointia ja vahvaa ammatillisuutta lastensuojeluun. Parempaa lastensuojelua. Viitattu 1.7.2025. Saatavissa https://www.parempaalastensuojelua.fi/fi/uutinen/tyonohjauksella-tyohyvinvointia-ja-vahvaa-ammatillisuutta-lastensuojeluun
Liikala, E. (2020). Lastensuojelun työntekijöiden kokema henkinen työhyvinvointi [Opinnäytetyö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/349590
Mettovaara, M., & Tuovinen-Kakko, T. (2023). Tie hyvinvointiin. Jalas. Jaksamista lastensuojelutyöhön Pohjois-Pohjanmaalla. Esiselvityshankkeen raportti. https://www.yumpu.com/fi/document/read/67538948/tie-hyvinvointiin-jalas-esiselvityshankkeen-raportti
Milne, L., Ratushniak, A., & Nguyen, H. (2024). How Adverse Childhood Experiences Impact the Professional Quality of Life of Residential Care Workers. Frontiers in Child and Adolescent Psychiatry. https://www.frontiersin.org/journals/child-and-adolescent-psychiatry/articles/10.3389/frcha.2024.1423451/full
Mölläri, S., & Raudaskoski, M. (2021). Lastensuojelun työntekijöiden työhyvinvointi [Opinnäytetyö, Lapin ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/505672
Nikkari, K. (2022). Lastensuojeluyksikön työntekijöiden voimavarat ja töissä jaksamista tukevat tekijät [Opinnäytetyö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu] https://www.theseus.fi/handle/10024/747955
Oikarinen, A., Saarinen, S. M., & Utra, V. (2020). ”Jos joku puolituttu mulle tuolla kadulla sanoo, että vitsi sä teet merkityksellistä työtä, ni ei se mulle mitää merkkaa”: Lastensuojelun sijaishuoltolaitoksen työntekijöiden kokemuksia työn merkityksellisyydestä [Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/345402
Pohjola, J. (2024). Lastensuojelussa työskentelevien työhyvinvointi sekä voimavara-ja kuormittavuustekijät [Opinnäytetyö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/854143
Reiman, S. (2025). Lastensuojelun työntekijöiden jaksamista tukevia tekijöitä: kuvaileva kirjallisuuskatsaus [Opinnäytetyö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/894732
Reinikainen, K. (2012). Työhyvinvointia tukevat voimavarat lastensuojelutyössä. Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61469
Seppälä, S. (2022). Työhyvinvointi lastensuojelun sijaishuollossa [Opinnäytetyö, Lapin ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/751514
Stauffer, J., & Sysmäläinen, K. (2020). Onnistumisen tekijät lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalityössä: Työntekijöiden näkemyksiä onnistumisesta [Opinnäytetyö, Metropolia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/352156
Tiili, A., & Kuokkanen, J. 2021. Lapsen vuoksi. Lastensuojelun laitoshoidon vetovoimatekijät ja alalta työntävät tekijät. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 2/2021. Saatavilla 1.7.2025 https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/2021/03/Lapsen-vuoksi-Lastensuojelun-laitoshoidon-vetovoimatekijat-ja-alalta-tyontavat-tekijat.pdf
Vuorenmaa, M., & Junttila, J. (2025). Sijaishuoltoyksikön henkilökunnan näkemyksiä työhyvinvoinnin kehittämisestä. [Opinnäytetyö, Laurea-ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/878257
Wiens, V. (2.10.2024.) Tsemppari-toiminta lasten sijaishuollon työntekijöiden työhyvinvoinnin tukena. Dialogi. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753363
Wiens, V. (23.4.2025). Tsemppari-toiminta tukee lastensuojelun sijaishuollon työntekijöiden hyvinvointia. Dialogi. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125745