Vuoteni kidutettujen kuntoutuksessa

09.12.2021 | 

Marraskuun alussa 2020 sain mielenkiintoisen mahdollisuuden ja avasin ensimmäisen kerran kidutettujen kuntoutuksen oven innostuneena ja jännittyneenä – sekä ennen kaikkea epävarmana. Mielessäni risteilivät monet kysymykset: Osaanko kohdata ihmisen, jonka elämäntarinaan voin samaistua vain karuimpien kauhuelokuvien kautta? Löydänkö oikeat sanat lohduttaakseni? Ymmärränkö olla hiljaa silloin, kun sitä vaaditaan? Pystynkö pitämään toivoa yllä silloin, kun toinen on sen menettänyt? Uskallanko tarttua kädestä, kun toinen on yksin eksyksissä? Ja kysymyksistä isoimpana: riitänkö? 

Oven sisäpuolella avautui näköala toiseen maailmaan. Tässä työssä olen oppinut maailmasta asioita, joiden olemassaolon ehkä tiesin, mutten kuitenkaan tiedostanut. Olen saanut tuntea sen, kuinka vahva ihminen voi olla, kuinka hänet on luotu selviytymään. Olen saanut kuunnella monenlaisia elämäntarinoita ja oppia niistä myös itse. Olen saanut itkeä ja nauraa. Elää hetken vierellä kulkijana. Tutustua huikeisiin työkavereihin ja jakaa asioita yhdessä heidän kanssaan. Nähdä, kuinka elämä voittaa askel kerrallaan.

Kirjoitan tätä kirjoitusta marraskuussa 2021, aikaa oven avauksesta on vierähtänyt jo vuosi. Oppimismatka jatkuu monta kohtaamista rikkaampana ja monia uusia eväitä reppuun pakattuna. Kiitos työkaverit ja kuntoutujat, että saamme tehdä tätä matkaa yhdessä. Vielä on paljon opittavaa. Nyt kuitenkin tiedän, että matkalla riittää, kun on ihminen – ihminen ihmiselle. 

Rauhaisaa joulun odotusta toivottaen,

Marjo Moilanen
Psykiatrian erikoislääkäri
Kidutettujen kuntoutus


Kohtuudella
17.09.2021  | Outi Uusimäki
Alku ja loppu
30.08.2021

Mitä sinä osaat?
03.05.2021